Hotelli- ja ravintolamuseo: Menyyn Metamorfoosi

Menyyn Metamorfoosi - Ruokalistojen erikoisuuksia 23.2.-10.10.2010.

Näyttelyssä on esillä esimerkiksi arvovieraille, työntekijöille ja turisteille suunnattuja mieleenpainuvia juhlatilaisuuksien ruokalistoja 1900-luvun eri vuosikymmeniltä. Tavallisimmin menyy on kortti, mutta se voi olla myös esine. Tilanteen mukaan menyy on ollut matkamuisto, liikelahja, mainos, sisäpiirin vitsi, muistoesine…

Huolella valitut, kohokuvioidut ja reikäkoristellut kortit, kuva-aiheeseen sovitetut fontit, monogrammit ja nimikirjaimet kuuluvat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun menyihin. 1910-luvulta lähtien menyykortin materiaalina ryhdyttiin käyttämään kartongin lisäksi muita materiaaleja, kun yritykset alkoivat käyttää ruokalistoihinsa omaan toimintaansa liittyviä pohjamateriaaleja. Esimerkiksi viilulle painetut ruokalistat yleistyivät nopeasti.  

1940-luvun menyykortti kirjoitettiin usein kirjoituskoneella karkealle paperille. Erikoisemmissa listoissa kalliit materiaalit ja hienostunut ulkoasu korvattiin kekseliäisyydellä ja kotitekoisuudella.
Materiaalikokeiluja jatkettiin sodan jälkeen. Varsinkin puulle painetut tai kirjoitetut menyyt olivat suosittuja. Menyypohjina käytettiin myös kangasta silkkinauhoista lautasliinoihin.

Ajalle tyypilliset ilmiöt heijastuivat menyiden ulkomuodossa. Matkailun yleistyessä menyistä tuli matkailijoille suunnattu tuote. 1960–1970 -lukujen palkinto- ja vuosilautasten suosio puolestaan innosti painamaan menyitä kate- ja leipälautasille. Juhlaillallisten ruokalajit voitiin lukea myös vaikkapa nahkarukkasesta, tapetista, viuhkasta tai lasipullon kyljestä. Yritysten virallissävyiset menyyt saivat rinnalleen toteutukseltaan rennompia ja arkisempia ruokalistoja. Työntekijät ja kaveriporukat kertoivat itsestään menyiden välityksellä. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä esineiksi muuntuneita ruokalistoja katettiin pöytään enää harvoin.

Syntymäpäivät? Kahvikekkerit? Polttarit? Kissanristiäiset? Nimipäivät? Naamiaiset? Juhlittavaa riittää.

Näyttelytilassa on mahdollisuus askarrella oma erikoismenyy. 

Kuva: Ilari Järvinen / Museokuva