Euroopassa on kasapäin kulttuurisia kiinteistöprojekteja ja hyviä esimerkkejä erilaisista halllinto- ja kehitysmalleista.
Ehkä tästä syystä löysin itseni puhumasta päivän mittaisessa seminaarissa yhtenä kolmesta case studystä. Hiukan hämmentävää oli, että kaksi muuta oli projekteja, joihin olin törmännyt jo aiemminkin. Yhteen kaksi kertaakin. Olimme siis kolme sheriffiä heittelemässä hylsyjä, muistelemassa vanhoja hyviä aikoja ja kuuntelemassa toistemme jo tutuiksi tulleita tarinoita. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli München (www.muenchen.de/kreativquartier) ja kuulijoina satakunta paikallista kaavoittajaa, kulttuurivirkamiestä ja kulttuuritoimijaa.
Baijerin kauniissa pääkaupungissa on 20,2 hehtaarin kehitysalue ja kaupungilla tarve kehittää luovan toiminnan, kulttuurin ja bisneksen sekasiittola. Saksalaiseen tapaan tämä vaatii symposiumin ja kasan workshoppeja. Tällä kertaa vetäjillä tuntuu olevan iso kiihko, hyviä ajatuksia ja enemmän kentän kuin virkamieskunnan kollegoiden tukea takanaan. Erinomainen alku, jota ei lainkaan haittaa se, että aluekin on kiinnostava.
Kolmen spårapysäkin matkan päässä rautatieasemalta on osin rakennettu ja osin tyhjänä seisova alue, joka kuuluu olevan tiheään ja ahtaasti rakennetun Münchenin viimeisiä urbaaneja kesantoja. Vierestä löytyy yliopistoalue, jota sitäkin kehitetään kovaa vauhtia.
Saapa nähdä millaisia päätöksiä syntyy syys-lokakuussa ja millaisin reurssein ja tavoittein Werner ja kumppanit pääsevät liikkeelle. Kaupungin historian ensimmäinen monivirastoinen yhteistyöprojekti kuulostaa haastavalta, mutta ilman siilot rikkovaa kesustelua lopputulos lienee susi.
Melkein yhtä tärkeää kuin kehitteillä oleva projekti oli kuitenkin pitkään haudutettu sika, käristetty makkara ja viileä vehnäolut. Väitän, että suurin osa kaikista projektin tulevista päätöksistä syntyy höyryävien patojen ääressä. Ei varmastikaan huono paikka.
Saksaa taitamattomalle ja muutoinkin hiukan epäsosiaaliselle minglailu biergartenien varjoissa oli melkoisen raskasta, mutta omalla tavallaan antoisaa. Jos ei muuta, niin seminaarin päätteeksi alkanut kesäloma tuntui oikealta lomalta. Hoitivatpa paikalliset ystävällisesti lipun Le Havren esitykseenkin. Ja kuten nykytapaan kuuluu, paikalla oli kasa elinkeinoasiaihmisiäkin. Kaksi ihan Helsingistä asti.
Ja sitten vielä sekalaisia irtohuomioita matkan varrelta.
Suurkaupungin tunnelmaa on myös se, että vilkkaimmilla asemilla metroon noustaan eri puolelta kuin astutaan ulos. Tehokkuutta:
Edes järjestetyillä pyöräretkillä ei käytetä kypärää saati heijastinliivejä. Sivistyneen näköistä etenemistä:
Filmfest Münchenin päätösbileissä oli varsin muikea tunnelma. Pitäisiköhän Rakkautta&Anarkiaakin siirtää kesälle:
Kahdeksan tuhannen hengen biergarten on vaikuttava näky tyhjänäkin. Täyteen en ehkä uskaltaisi sekaan:
Kaikista toimivista ja selkeistä julkisen liikenteen verkostoista Münchenissä on mielestäni yksi parhaista. Linjakartan kuvaaminen talteen on myös kätevä tapa:
Kaupungin kuin kaupungin raatihuoneentorit yms. kävelykatuineen on aina ennalta-arvattavuuden multihuipentumia. Alan hyväksyä Helsingin torikorttelit pakollisena osana eurooppalaista kaupunkia. Ei minulle, mutta ehkä jollekulle:
Jättimäinen Lepakon ja sedulan risteytys nimeltään kultfabrik (www.kultfabrik.de) herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta kompleksin ansiosta polttariporukat eivät häirinneet muuta kaupunkia:
Münchenissä on kaikista näkemistäni paikoista rumimmat katuvalaisimet:
Jokaisen museon kokoelmiin pitäisi kuulua lehmän pienoismalli. Deutches Museumissa toisaalta oli pienoismalli vähän mistä tahansa:
Myös tällainen museo kaupungissa on. Tulee mieleen 80-lukulainen vitsi: Puolalaiseen museoon murtauduttiin. Leipa ja liha vietiin.:
Kansakunta, joka melkein lentää kuuhun ei osaa painaa juna-asemien opasteiden tekstejä keskelle. Tässä on pakko olla jokin logiikka, koska saman olen havainnut myös mm. Berliinin asemalla:
Sivistyneessä kaupungissa terassit merkitään maalitäplillä katuun eikä metrisin aitauksin: 
Toisaalta on hiukan pelottavaa, että kaduilla olevien kasvienkin paikat merkitään. Eri värillä tokikin:
Miljoonakaupungin tunnistaa myös siitä, että jokaikinen ullakko on rakennettu:
|
