|
Skrivet av Anni Syrjänen
|
|
Fredag, 25 November 2011 15:29 |
Kuten Suomenlahden rannalla, myös Euroopan toisella reunalla Biskajanlahdella eräs kaupunki unelmoi suuruudesta. Bordeaux ja Helsinki haluavat olla miljoonakaupunkeja. Kuten täällä on pian Kalasatama ja Jätkäsaari uusine asukkaineen, Bordeauxissa on asuinalueprojekti Terres Neuves - "uusia maita" - päärautatieaseman eteläpuolella. Entiselle teollisuusalueelle pääsee jo raitiovaunullakin ja siellä sijaitsee kulttuurikeskus TNT, entinen kenkätehdas (ks. aiempi blogikirjoitus).
Läheltä rautatieaseman takaa, joenrannan tuntumasta löytyy varsin katu-uskottava alue katutyttöineen ja jazzklubeineen. Yllättävää kyllä, sieltä löytyy myös nykytaidetta. Ilmeisesti edelleen käytössä olevan teurastamon (suljetaan 31.12.2011) pihaan on kasattu kontteja, joissa on teurastamoaiheista veristä videotaidetta, tee-se-itse-julistepaja ym.
Tehdashallin seinässä lukee jättimäisin kirjaimin "Bordeldorado". Yhdessä sanassa kiteytyy osuvasti kaikki - alueen nykytila ja kaupunkiin kohdistuvat haaveet.
Taustalla näkyy historiallista keskustaa.
Päänäyttely "Il était une fois demain - Once upon a future" vallannut rekkojen parkkipaikan. Se on utooppinen ja kriittinen kuvakertomus Bordeauxin noususta miljoonakaupungiksi vuonna 2030. Osa kuvista löytyy STEALTH.unlimitedin sivuilta.
Kaikki tapahtuu yllättäen: Islannissa tulivuori purkautuu rajusti ja ihmiset joutuvat lähtemään etsimään uutta kotia. (Tosin Björk jää laulamaan ja vaeltelemaan tuhkan keskelle.) Yksi 10 000 hengen matkustajalaiva seilaa Atlantilla vailla päämäärää, kunnes Bordeauxin päättäjät keksivät kutsua sen kaupunkiinsa. Samalla väkiluku saadaan nostettua maagiseen miljoonaan.
Satamassa soitetaan tervetuliasfanfaarina Stairway to Heavenia. Tulokkaille kerrotaan, että Bordeaux on kahden tunnin päässä Pariisista ja kolmen tunnin päässä Madridista. Suur-Bordeauxin väkiluvun nopeaa kasvua sekä sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kehitystä hehkutetaan. Koko ympäröivän Aquitanian kerrotaan olevan täynnä bisnestä ja tutkimusta, jossa yhdistyy luovuus ja teknologia. Islantilaisille annetaan "kaupungin avain", joka on samalla tietopaketti usb-tikun muodossa...
Islantilaiset lähtevät tutustumaan Idea-keskukseen. Entinen Ikean tavaratalo on työntekijöiden pitkän lakon jälkeen vallattu ja siellä työ- ja kokoontumistiloja voittoa tavoittelemattomille organisaatioille. Siellä kokoontuu mm. NoUrbanism-liike, joka vastustaa kaupunkitilan täyttämistä ja kannattaa joutomaiden, raunioiden ja villin luonnon säilyttämistä. Kaupunkien tyhjissä tiloissa ("vacant lots") voi unelmoida, tylsistyä ja hengailla.
Villi tarina jatkuu, ja hienojen ideoiden lisäksi islantilaiset kohtaavat myös ongelmia.
Näyttely on pystyssä 18. joulukuuta asti.
|
|
KISSOJA ILMAN TEKIJÄNOIKEUKSIA |
|
Skrivet av Stuba Nikula
|
|
Fredag, 11 November 2011 14:42 |
Pohjoismaalais-välimerellinen kulttuurikeskusjohtajistokeskusteluryhmämme (ah!) kokoontui tällä kertaa Malagan La Casa Invisiblessä.
Ennen matkaa koitin tarkistaa muusikkotutuilta mikä on pistokeikan virallinen määritelmä. Tarkoittaako se paluumatkaa ilman yöpymistä vai lasketaanko yhden yön yli kestänyt matka tähän kunniakkaaseen joukkoon. Itselleni 43 tuntia pitkä työmatka, joka sisältää 14 tuntia lentokoneissa ja -kentillä notkumista sekä yhdet yöunet tuntui hitusen liian rivakalta, mutta aina ei pääse valitsemaan.
Malagahan sijaitsee Costa Del Solin/Golfin keskellä eikä herätä ensimmäiseksi ajatuksia vireästä riippumattomasta institutioiden ulkopuolisesta kulttuurielämästä. Harmaatukkaisten turistien ja yllättävän kiiltäviksi puleerattujen vanhojen talojen lisäksi kaupungissa kuitenkin on toinenkin puoli, jota meille nyt esiteltiin.
Kokouspaikkamme oli talo talojen joukossa kapealla kujalla jonkin komeasti korjatun kirkon kupeessa. Sisäpuolelta löytyi sitten hiukan rosoisempaa interiööriä. Sekä kuulemma kaunis sisäpiha, jolle emme päässeet, koska sitä parhaillaan remontoitiin. Myös lukuisa joukko kissoja ja koiria piti pitää työmaan ulkopuolella, joten ovetkin olivat visusti säpessä.
Remontointi-into perustuu espanjalaisittain erikoiseen tilanteeseen, jossa patakonservatiivinen pormestari on vuoden keskustelujen jälkeen tekemässä 10 vuoden vuokrasopimusta 2007 vallatulle ja sen jälkeen vuosi kerrallaan lupansa lunastaneelle keskukselle. Melko keskeisestä sijainnistaan huolimatta vuokrasumma tulee olemaan lähellä nollaa ja toimintaa ei olla rajoittamassa juurikaan. Tämän lacasalaiset laskevat ihmeeksi ja paikalla olleet muut espanjalaiset nyökyttelivät tahdissa.
Tehdyn kartoituksen mukaan Espanjassa on noin 70 La Casan kaltaista keskusta. Näissä kaikissa kantava teema on talkootyö ja olemassaolevan vallan kyseenalaistaminen kulttuurin keinoin. Siinä missä pohjoismaissa downshiftataan luomuviljelyretriitille eteläisessä Euroopassa vallataan taloja ja kiivetään barrikadeille. Kummassa sielu lepää syvemmin jää kokijan päätettäväksi
Kokouksen yksi osio on aina yleisöllekin avoin luento johtajuudesta jossain sen erityisessä muodossaan. Tällä kertaa puhujana ollut apulaisprofessori kiilasi aiheesta ulos jossain toisen ja kolmannen minuutin kohdalla. Laaja katsaus avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin muuttui kolmen vartin kohdalla tekijänoikeuksista piittaamattoman kulttuurin esittelyksi. Copyleft-ajatteluun siis pohjautuu La Casa Invisiblekin. Oikeuksia ei ole ja jos on, niin niistä ei makseta. Lipputuloja ei ole, baari toimii lähes ilman katetta ja vuokraa ei peritä kuin käyttökustannusten verran. Taas oli itselläni ihmeteltävää siinä, miten eri tavoin samaa asiaa voi lähestyä.
Luennon perään seurasi kiihkeän filosofinen keskustelu olemassaolon ja tekemisen perusteista, motiiveista ja syistä. Tässä vaiheessa ruotsalaisetkin jo katselivat vuoroin kattoa ja kelloa ja aloimme päättää kokousta.
Niin, Malaga... Ihan mukavan oloinen kylä, joskaan ei ehkä pitkäksi visiitiksi. Keskustan patatylsän kävelykatu-katedraali -tihentymän jälkeen avautui varsin viihtyisää kaupunkia, jossa pienet kahvilat, ravintolat ja baarit värittivät kivijalat. Yhden MacDonaldsin ja yhden Burger Kingin löysin pääkadun varresta, mutta siihen loppuivat suuret kansainväliset ketjut. Positiivista. 
|
|
Skrivet av Anni Syrjänen
|
|
Torsdag, 10 November 2011 17:42 |
Trans Europe Halles (TEH) -verkoston 72. tapaaminen pidettiin Bordeauxin TNT:ssä. Huom! TNT:stä löytyy Raine Heikkisen ja Jutta Ahtolan ansiokas blogikirjoitus parin vuoden takaa.
Bordeaux - oh là là, quelle surprise, je l'aime... Ei haute couturea, ei nukkenaisia à la Juliette Binoche, ei gourmetia, ei kalliita kahviloita. Collegeasuja, reteitä ilotyttöjä ja punk-luolia. Historiallinen kaupunki, jolla ei ole liikaa sivistyksen taakkaa. Kaupunkikuvaan voi vaikuttaa se, etten käynyt ydinkeskustassa lainkaan. Pyörin koko ajan kaupungin etelälaidalla hotellin ja TNT:n välillä. Siellä riitti neljäksi päiväksi tarpeeksi nähtävää, varsinkin kun meetingin ohjelma oli tiukka.
Itselleni tämä oli viides TEH-tapaaminen. Yleisesti voisi sanoa, että se oli PARAS:
- Paras tunnelma (eteläeurooppalaisen rento)
- Parhaat tyypit (mukana paljon verkoston ulkopuolisia, täysin uusia naamoja, etenkin eteläeurooppalaisia)
- Paras isäntäkeskus (TNT:n johtaja Éric Chevance valloittaa kyynisimmänkin sydämmellisellä persoonallaan)
- Paras iltaohjema (mm. tee-se-itse-tanssimusavideobileet)
Otin keskuksesta, jengistä ja jopa tanssista loistavia kuvia, mutta kamera simahti, enkä saa niitä ulos. MERDE#&%!!
Joten asiaan. Kaikkein tärkein asia verkostolle on tällä hetkellä ison EU-rahoituksen saanut, kolmivuotinen Engine Room Europe (ERE) -projekti, joka käynnistyi tämän vuoden toukokuussa.
ERE sisältää 20 kokonaisuutta: Johtajakoulutusta, henkilövaihtoa ja taiteilijaresidenssejä. Arkkitehtuurilaboratorion ja itä-länsi-dialogia. Vapaaehtoistyösektorin ja Espanjan itsenäisen kulttuurikentän kehitystä. Sekä TEH Resourcen, kulttuurialan toimijoiden online-tietopankin. Ynnä paljon muuta.
Tehtävänäni on nyt miettiä, miten Kaapelitehdas voi osallistua ERE:en. Ainakin Resourcen kautta voimme. Luulenpa että meillä on paljon annettavaa verkostolle esim. hallintomallien ja tilavuokrauksen saralla. Ehkäpä myös graffitiaitojen ja julistepylväiden alalla.
Ainiin, toki osallistumme ERE:en tälläkin hetkellä, Stuba on nimittäin juuri nyt Malagassa TEH Leaders Labissa, jonka edellisestä Lundin tapaamisesta voi lukea toukokuun bloggauksesta.
Más importante! Aiemmin pohdittu laajentuminen Espanjaan alkaa toteutua: saimme vihdoin viimein uuden espanjalaisen jäsenen. Ja vielä superhyvän sellaisen, madridilaisen Off Limits -keskuksen, jonka Lurdes ja Flavia vakuuttivat energisillä pohdinnoillaan. Ja hurmasivat esittelytilaisuudessa "hermostuneisuudellaan", joka ei ole espanjalaisittain yhtään vaivaannuttavaa.
TEH - Mi amor.
|
|
REAL-LIFE TRUMAN SHOW PART 5 |
|
Skrivet av Stuba Nikula
|
|
Onsdag, 7 September 2011 16:40 |
Jälleen kerran löysin itseni Lundista, tuosta Etelä-Ruotsin akateemisesta kehdosta. Tälläkin kertaa syynä oli eurooppalaisen Trans Europe Halles -verkostomme johtokunnan kokous.
Vaihtelun vuoksi kokous vain alkoi ja loppui Mejeriet-keskuksessa ja keskimmäinen - yhdeksän tuntia + yhteiskokattu illallinen - sessio istuttiin verkoston pääsihteerin kotona. Jos Lund on Malmön Järvenpää, niin Birgittan koti on jotain Pornaisten äärimmäisen nurkan maaseutua. Sinänsä rauhallinen paikka istua ja jutustaa, mutta melko merkillinen maailma keskellä pelloiksi parturoitua Skånea.
Ehdotimme pääsihteerillemme, että hän voisi hakea verkoston jäseneksi, koska 2,5 vuotta kestänyt remontti ja 2-vuotias Vera-lapsi muodostavat selkeästi monimuotoisen kulttuurikeskuksen, jonka pääfokukset ovat käsityöt ja lastenkulttuuri. Uusia ruotsalaisia keskuksia ei kuitenkaan verkostoon enää haluta, joten keskityimme olemassaolevien murheisiin.
EU:n toiminta-avustuksen loputtua verkostomme on merkillisessä tilanteessa. Parin miljoonan euron 50%:sti EU:n rahoittama liikkuvuus- ja kehitysprojekti sauhuaa kovalla vauhdilla eteenpäin, mutta kopiopapereiin ei meinaa riittää rahaa. Tästä huolimatta keskityimme elämän valoisiin puoliin ja laadimme seuraaviksi vuosiksi kupletin, jonka juonena on elää ja elävöittää Eurooppaa laajasti.
On hämmästyttävää huomata, miten esim. ex-Jugoslavian alueella on kolmattakymmentä kulttuurikeskusta, joiden pääasiallinen tehtävä on kyseenalaistaa olemassaolevaa elämänmenoa ja toimintakulttuuria taiteen keinoin ja samalla väistellä alati vaihtuvien pormestarien mielenliikkeitä. Meillä Suomessa kun tuntuu olevan tapana haluta vain lisää rahaa asiaan, jota on tehty samoin keinoin, syin ja lähtökohdin samoille asiakkaille viimeiset 50 vuotta. Elä ja opi.
Kotimatkalla tein kiepin Malmön Drömmarnas Husiin. Pahamaineisen lähiön kulttuurikeskus keskittyy lasten ja nuorten yhteiskunnallistamiseen taidekasvatuksen ja ekologisuuden keinoin. Eikä lainkaan huonoin tuloksin. Oli silti merkillistä löytää itsensä tv-kuvista kuuluisan huoltoaseman pihasta. Täällä niitä autoja poltellaan viikonlopun ratoksi.
Paluumatkalla huomasin, että Kööpenhaminassa on Design Week. Nokian isosti sponsoroiman juhlan humussa soin kuulevani samaisen yrityksen ja Helsingin Design Capital -vuoden merkittävästä yhteistyöstä. En kuullut. Syynä saattaa toki olla myös se, etten baarin taustamelulta huomannut Pekka Timosen lähettämää tekstiviestiä ja siksi öinen kohtaamisemme jäi kokematta. Sain sentään jätettyä Pekalle listan kaupungin pahamaineisimmista baareista. Toivottavasti ehtii pönötykseltään kiertää edes osan niistä.
South Central Lund - home of the bodybags:
Graffitiaita (jolla ylimaalaaminen on kielletty, eli on maalattu tasan kerran):
Mejeriet:
Ajo-ohje maaseudulle:
Talo maalla:
Kokous. Keskelle puheenjohtaja vierellään pääsihteeri sylissään jälkikasvu:
Esityslista ja "muistiinpanot":
Drömmarnas hus, entinen härrgård:
Musiikkiluokka ja opet:
Pihalla kasvihuone:
Pahamaineinen lähiö:
Täällä palavat volvot valaisevat hämärtyvää syysiltaa:
Carlsbergin panimon uusiokäyttöä kuvataidenäyttelytilana kööpenhaminalaisittain:
|
|
Skrivet av Sari Waldén
|
|
Fredag, 2 September 2011 13:40 |
Avoimet ovet "Katjan ja Matin etsivätoimistolla"
Vapaan Taidekoulun 4. vuosikurssin opiskelijoita työtiloissaan
Fanny Tavastila ateljeessaan
Septarian työpajassa pihalle rakentui savihahmoista "kaapeli"
Konservatorion soitinkokeilupajassa sai tutustua mm. kontrabasson soittoon
Ilta huipentui treenikämppien bändeihin. Ranterin ja Guild of Passionin fanit kerääntyivät lähelle lavaa...
|
|
|
