| Facebook | Instagram

Ajankohtaista

ARKI JA DESIGN KOHTAAVAT

Anni Sundell
18.8.2011 klo 10:37

Hotelli- ja ravintolamuseossa on vielä ensi viikon avoinna kierrätysaiheinen Kyökin kautta -näyttely: http://www.kaapelitehdas.fi/fi/tapahtumakalenteri/event/3952.

image

image
Taiteilijoiden käsissä hylätyt käyttöesineet voivat saada uuden muodon ja elämän.

image

image

image

image

LUOVUUSKORTTELIA JA KÄRISTETTYÄ SIKAA

Stuba Nikula
5.8.2011 klo 11:10

image

Euroopassa on kasapäin kulttuurisia kiinteistöprojekteja ja hyviä esimerkkejä erilaisista halllinto- ja kehitysmalleista.

Ehkä tästä syystä löysin itseni puhumasta päivän mittaisessa seminaarissa yhtenä kolmesta case studystä. Hiukan hämmentävää oli, että kaksi muuta oli projekteja, joihin olin törmännyt jo aiemminkin. Yhteen kaksi kertaakin. Olimme siis kolme sheriffiä heittelemässä hylsyjä, muistelemassa vanhoja hyviä aikoja ja kuuntelemassa toistemme jo tutuiksi tulleita tarinoita. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli München (www.muenchen.de/kreativquartier) ja kuulijoina satakunta paikallista kaavoittajaa, kulttuurivirkamiestä ja kulttuuritoimijaa.

Baijerin kauniissa pääkaupungissa on 20,2 hehtaarin kehitysalue ja kaupungilla tarve kehittää luovan toiminnan, kulttuurin ja bisneksen sekasiittola. Saksalaiseen tapaan tämä vaatii symposiumin ja kasan workshoppeja. Tällä kertaa vetäjillä tuntuu olevan iso kiihko, hyviä ajatuksia ja enemmän kentän kuin virkamieskunnan kollegoiden tukea takanaan. Erinomainen alku, jota ei lainkaan haittaa se, että aluekin on kiinnostava.

image

Kolmen spårapysäkin matkan päässä rautatieasemalta on osin rakennettu ja osin tyhjänä seisova alue, joka kuuluu olevan tiheään ja ahtaasti rakennetun Münchenin viimeisiä urbaaneja kesantoja. Vierestä löytyy yliopistoalue, jota sitäkin kehitetään kovaa vauhtia.

Saapa nähdä millaisia päätöksiä syntyy syys-lokakuussa ja millaisin reurssein ja tavoittein Werner ja kumppanit pääsevät liikkeelle. Kaupungin historian ensimmäinen monivirastoinen yhteistyöprojekti kuulostaa haastavalta, mutta ilman siilot rikkovaa kesustelua lopputulos lienee susi.

Melkein yhtä tärkeää kuin kehitteillä oleva projekti oli kuitenkin pitkään haudutettu sika, käristetty makkara ja viileä vehnäolut. Väitän, että suurin osa kaikista projektin tulevista päätöksistä syntyy höyryävien patojen ääressä. Ei varmastikaan huono paikka.

Saksaa taitamattomalle ja muutoinkin hiukan epäsosiaaliselle minglailu biergartenien varjoissa oli melkoisen raskasta, mutta omalla tavallaan antoisaa. Jos ei muuta, niin seminaarin päätteeksi alkanut kesäloma tuntui oikealta lomalta. Hoitivatpa paikalliset ystävällisesti lipun Le Havren esitykseenkin. Ja kuten nykytapaan kuuluu, paikalla oli kasa elinkeinoasiaihmisiäkin. Kaksi ihan Helsingistä asti.

Ja sitten vielä sekalaisia irtohuomioita matkan varrelta.

Suurkaupungin tunnelmaa on myös se, että vilkkaimmilla asemilla metroon noustaan eri puolelta kuin astutaan ulos. Tehokkuutta:

image

Edes järjestetyillä pyöräretkillä ei käytetä kypärää saati heijastinliivejä. Sivistyneen näköistä etenemistä:

image

Filmfest Münchenin päätösbileissä oli varsin muikea tunnelma. Pitäisiköhän Rakkautta&Anarkiaakin siirtää kesälle:

image

Kahdeksan tuhannen hengen biergarten on vaikuttava näky tyhjänäkin. Täyteen en ehkä uskaltaisi sekaan:

image

Kaikista toimivista ja selkeistä julkisen liikenteen verkostoista Münchenissä on mielestäni yksi parhaista. Linjakartan kuvaaminen talteen on myös kätevä tapa:

image

Kaupungin kuin kaupungin raatihuoneentorit yms. kävelykatuineen on aina ennalta-arvattavuuden multihuipentumia. Alan hyväksyä Helsingin torikorttelit pakollisena osana eurooppalaista kaupunkia. Ei minulle, mutta ehkä jollekulle:

image

Jättimäinen Lepakon ja sedulan risteytys nimeltään kultfabrik (www.kultfabrik.de) herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta kompleksin ansiosta polttariporukat eivät häirinneet muuta kaupunkia:

image

Münchenissä on kaikista näkemistäni paikoista rumimmat katuvalaisimet:

image

Jokaisen museon kokoelmiin pitäisi kuulua lehmän pienoismalli. Deutches Museumissa toisaalta oli pienoismalli vähän mistä tahansa:

image

Myös tällainen museo kaupungissa on. Tulee mieleen 80-lukulainen vitsi: Puolalaiseen museoon murtauduttiin. Leipa ja liha vietiin.:

image

Kansakunta, joka melkein lentää kuuhun ei osaa painaa juna-asemien opasteiden tekstejä keskelle. Tässä on pakko olla jokin logiikka, koska saman olen havainnut myös mm. Berliinin asemalla:

image

Sivistyneessä kaupungissa terassit merkitään maalitäplillä katuun eikä metrisin aitauksin:

 

image

Toisaalta on hiukan pelottavaa, että kaduilla olevien kasvienkin paikat merkitään. Eri värillä tokikin:

image

Miljoonakaupungin tunnistaa myös siitä, että jokaikinen ullakko on rakennettu:

image

TLN & HEL - julisteita, maalausseiniä ja seinämaalauksia

Anni Sundell
13.6.2011 klo 10:14

Kaapelin C-portaan 5. kerroksessa on heinäkuun lopulle asti TLN LAZER -näyttely tallinnalaisista julisteista.

image

Sen myötä palautui mieleen keväinen Tallinnan reissu ja Kultuuritehas Polymerin seinämaalaukset.

Ja niistä taas tuli mieleen Kalasataman 135 metriä pitkä Muu-aita, joka on tarkoitettu "kaikelle muulle paitsi graffitityyppiselle ilmaisulle", nyt kun graffitiaitoja alkaa Helsingissä jo olla jonkin verran. Muu-aitaa ja Konttiaukion kesän tapahtumia voi seurata täällä http://kalasatamanvaliaika.fi. Muu-aidassa on myös Kuvataideakatemian grafiikan opiskelijoiden kaiverrettua taidetta.  

Takaisin Talliinnaan... Polymerin pääsisäänkäynnin portaista löytyivät Paris ja kumppanit sekä erilaisia jänniä kommentteja.

image

image

image

image

image
Polymerin "huokausten sillalla".

image
Polymerista löytyy paljon mukavan rähjäistä tilaa, kuvauksille ja taidehäppeningeille. Tämä on kuulemma etenkin elokuvanopiskelijoiden suosiossa.

image
Näkymä katolta. Myös Polymer saattaisi olla samassa jamassa, jolleivät taiteilijat olisi sitä vallanneet 90-luvun lopulla.

image
Polymerissa valmistettiin aikoinaan näitä ylisöpöjä neukkuleluja!

 

TRANS EUROPEAN NORDIC-LATIN LEADERS LAB - PART 1

Stuba Nikula
16.5.2011 klo 09:28

image

Eurooppalainen kulttuurikeskusverkostomme (www.teh.net) elää ahkeraa aikaa. EU pudotti järjestön toiminta-avustusten saajien listalta, mutta myönsi toisella kädellään melkein miljoona euroa kolmen vuoden projektiin, joka koostuu isolta osin erilaisista henkilöstön liikkuvuus-, oppimis- ja kehittymismanöövereistä. Tätä summaa lihottaa vielä pohjoismainen ja ruotsalainen melko näkemyksellinen rahoitustapa.

Olemme pitäneet jo kolmen vuoden ajan yhtä kuuden pohjoismaisen keskuksen johtajan kanssa terapiakeskustelurinkinä. Nyt tuota joukkoa lihotettiin seitsemällä uudella ihmisellä Italiasta, Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista. Osaa heistä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa johtajiksi, kun koko keskuksen toiminta saattaa perustua vapaaehtoistyöhön, jota vapaaehtoiset itse yhdistystensä hallituksissa 100 prosenttisen demokraattisesti koordinoivat. Kovin on erilaista riippumattoman kulttuurikentän rahoitus unionissamme.

image

Ryhmä saatiin ensimmäisen kerran yhtä aikaa samaan paikkaan Lundiin, jossa myös verkoston päämaja sijaitsee. Aamupäivän julkisen johtajuus-luennon jälkeen aloimme hiukan hämmentyneinä pohtia asioita, aiheita, aikoja ja paikkoja tuleville tapaamisillemme. Kävi ilmi, että tällä kertaa kätemme eivät todellakaan ole sidotut. Päättymispäivmäärää ja kokonaisbudjettia lukuunottamatta juuri mitään ei ole luvattu, päätetty tai sovittu tehtävän.

image

Puolen päivän ihmisiin ja näiden työympäristöihin tutustumisen jälkeen alkoi käydä selväksi, että eiköhän vaan rupatella, kun kerran ruotsissa ollaan ja kahvia ja pullaa riittää. Rupateltavaa toki riitti ja erilaisten historioiden, tavoitteiden, näkemysten ja periaatteiden ristisiitos avasi näkemystä omaan työympäristöön ja -tehtävään varsin kiitettävästi. Pohjoismainen puuhapiirimme totisesti elää erilaisessa todellisuudessa kuin eteläinen. Toisaalta intoa ja asennetta olisi etelässä tuontitavaraksi asti.

image

Että eipä sen enempää keskinäisistä ja luottamuksellisista asioistamme.

Sen verran on pakko huomioida, että neljäs kertani Lundissa - tuossa kyläpahaisen ja kuulun yliopistokaupungin risteyksessä - oli hämmentävä. Keväinen kaupunki muistutti pahasti Truman showta, jossa onnelliset ihmiset kuljeksivat kaupungissa tv-ohjelman lavasteina. Roskaton ja töhrytön idylli suorine istutusriveineen ja aina nauravine lapsineen oli vähintäänkin epätodellinen. Toisiaan pyörän satulasta moikkailevat tweed-takkiset professorit täydensivät kuvaa.

Luojan kiitos lähtiessä asemalle liukui graffiteilla sotkettu juna. En pidä tageista ja junien tuhrimisesta, mutta tuossa ympäristössä se oli tervetullut muistutus ihmisen vapaasta tahdosta ja tarpeesta uudistaa ympäristöään. Varmaankin Malmön ratapihalla maalattu.

image

Niin, on siellä hieno tyhjä observatoriokin keskellä kaunista puistoa. Suunnittelevat sinne luovan yrittäjyyden hautomoa. Omaperäistä vai käsikirjoitettua...

HALLITUS VENÄJÄN TURUSSA

Stuba Nikula
12.5.2011 klo 14:13

"Omistaja omistaa, hallitus hallitsee, johtaja johtaa ja työntekijät tekevät työt." Näinhän se toimii kaikissa maan ja maailman osakeyhtiöissä. Niin meilläkin.

Omistajamme on Helsingin kaupunki, joka kerran vuodessa nimittää hallituksen ja muuten pysyttelee melko etäällä elämästämme. Hallituksemme koostuu kahdesta kunnallispoliitikosta, kahdesta virkamiehestä ja kolmesta vuokralaisesta. Puheenjohtajan nuijaa pitelee kulttuurihenkilö, jolla on näkemystä ja kokemusta myös kunnallisesta päätöksenteosta. Näin on ollut aina ja myös nyt.

Onneksemme hallituksemme on hyvin sitoutunut työhönsä ja halukas ymmärtämään riippumatonta kulttuurikenttää laajemminkin.

Nyt sitä mentiin ymmärtämään lähes koko joukon voimin kahdeksi päiväksi Pietariin.

image

Ensimmäinen pysäkki oli Loft Etagi. Paikkaa pyörittää venäläiseen tapaan rikkaan miehen kulttuurisesti orientoitunut vaimo. Ei mitenkään ideaali malli, mutta maassa, jossa 95% kulttuurirahoituksesta menee erilaisille vuosisataisille instituutioille, ei parempaakaan ole tarjolla.

Loftissa on viidessä kerroksessa taiteilijoiden työtiloja, gallerioita, kokoontumistiloja, mukava kahvila-ravintola sekä pieni hostelli.

image

Toinen vänäläinen tapa tuntuu olevan sähköposteihin vastaamattomuus. Tästä syystä kunnollinen esittelykierros jäi kokematta, mutta suuri osa tiloista oli onneksi nähtävissä ja ymmärrettävissä ihan ominkin päin.

Vanhojen tehtaiden kiertämisen väliin saimme mahtumaan kierroksen Eremitaasin museoissa. Erakkomajaksi rakennettu 125 000m2 (= 2,5 x Kaapelitehdas) pytinki on jokaisella kuviteltavalla tavalla vaikuttava. 3 000 000 vuosittaista kävijää kertoo sekin omalla tavallaan paikan merkityksestä ei vain Venäjän, mutta myös Euroopan ja koko maailman historiassa.

Talon, sen tilojen ja siellä esillelaitettujen teosten kuvaaminen kännykällä tuntui loukkaukselta, joten jääköön ainoaksi kuvaksi kollaasi siitä, miten edes rakennuksista kauneimmat ja arvokkaimmat eivät ole immuuneja kiinteistöinsinöörifasismille.

image

Päivän keskimmäinen pysäkki oli - piti olla - Tkachi Creatvie Space. Sovittuun tapaamiseen ei koskaan tullut ketään paikalle ja ennakkotietona kerrottu tieto "we have some renovations going on" osoittautui pienoiseksi vähättelyksi. Syksyllä sitten uudestaan.

image

Pääkohteemme Pietarissa oli kuitenkin keskus nimeltään Pushkinskaja 10. Paikalliseksi Kaapelitehtaaksi usein mainittu paikka esiteltiin meille osaavan ja ahkeran oppaan toimesta. Kaksikymmenvuotinen historia näkyi, tuntui ja haisi - pääosin hyvällä tavalla.

image

Alunperin neuvostoajan loppumetreillä tehtynä talonvaltauksena alkanut projekti on säilyttänyt ison osan ideologiastaan ja uusiutunutkin monelta osin. Beatles-museo kuulostaa meikäläiseen korvaan hiukan kummalliselta, mutta 90-luvun tapahtumat ovat tehneet siitä paljon musiikkiaan suuremman asian. Eikä museokaan ole kuin pari täyteenahdettua huonetta muistoesineitä, maalauksia ja julisteita.

Pääosa tiloista on kuvataiteilijoiden työtiloja, joissa moni taiteilija myös asuu. Yhteen päästiin vahingossa sisäänkin.

image

P10 elää kahdessa vuorossa. Päiväsaikaan taloa käyttää lähinnä taiteilijat, galleriat ja muutama äänilaboratorion ja vastaavan tapainen toimija. Illalla kaksi kapakkaa aloittaa naapurien iloksi meluamisensa ja kirjallisuuspiirit yms. kokoontumisensa.

image

Keskuksen hallinnollinen malli on edelleen suhteellisen anarkistinen. Alkuperäisten toimijoiden parikymmenpäinen joukko päättää uusista vuokralaista ja vaihtuvuus on maltillista. Virallinen suhde kaupunkiin saatiin aikaiseksi 22 vuotta sitten tekemällä 50 vuoden ilmainen vuokrasopimus tilasta. Puoliväli häämöttää, mutta se ei tunnu ketään häiritsevän. Tontti on erittäin arvokkaalla paikalla ja ympäristökin jo melko puleerattu. Venäjällä yli kaksikymmentävuotta on kuitenkin kaiketi sama asia kuin iäisyys, joten turhan arastelun ja varmistelun sijaan P10:ssä keskitytään tekemiseen, olemiseen ja uudensynnyttämiseen.

Yksi uusista tekemisistä on Pietarin riippumattoman kulttuurikentän kartoittaminen. Kokouksia ja verkottumista on tehty viimeksi maaliskuussa ja kesäksi on luvassa jokin painotuotekin. Koitimme kertoa, että tuo on varteenotettavaa matkailuinformaatiota, mutta ainakin toistaiseksi työtä tehdään ihan omaksi iloksi ja toisilta oppimisen tavoitteilla.

image

Tässä vielä P10:n herra johtaja itse. Kiinnostuneena itsestään kiinnostuneista kävijöistä.

VIRON LUOVUUSKESKUKSET - OSA 1: TARTTO

Anni Sundell
5.5.2011 klo 12:44

image
Kevään Trans Europe Halles (TEH) -kokous järjestettiin Tarton Creative Centre Carnationissa (CCC). Keskuksessa on mm. käsityöläisten, muotoiljoiden ja taiteilijoiden työhuoneita, hostelli ja painokonemuseo. Ja hienot kierreportaat. Kuvassa pohjoismaisia johtajia ja keskellä TEH-superaktiivi Annette Wolfsberger.

image
Yhteistyöprojektit esiteltiin Pecha Kuchan muodossa, aiheina mm. European Voluntary Service, TEH Leaders Lab, Changing Room ja upouusi projekti Engine Room. Koettiin myös esitys, jossa esiintyjä istui ja luki tekstin suoraan paperista. Tässä porukassa kynnys esiintyä on todella matala... ehkä voisi itsekin kokeilla.

image
Löytyi heti ensimmäisenä iltana hieno baarikin, Püssirohukelder eli vanha ruutikellari, jossa on Tarton ja mahdollisesti koko maailman korkein katto.

image
Aamuysiltä piti herätä workshoppeihin. Nyt aiheena oli itsensä kehittäminen. Pohdimme ryhmissä isoja kysymyksiä: Miksi olen kulttuurialalla? Miten saan toteuttaa itseäni? Mitä haluan saavuttaa seuraavien 3 vuoden kuluessa? Kaikki kirjattiin ylös yhteenvetoa varten. Huhhuh.

image
Iltaohjelmassa oli visiitti toiseen luovuuden keskittymään, Tartu Center for Creative Industries (TCCI). Konsepti on suunnilleen sama kuin CCC:llä, eli tarjotaan työtiloja kulttuuritoimijoille, mutta TCCI on ehkä vielä enemmän hautomo, vuokralaisille tarjotaan apua mm. bisnes- ja lakiasioissa. Alakerran viihtyisää kahvila-baaria pyörittää hauska amerikkalaisherrasmies. TEH-vieraat ainakin viihtyivät, kuvassa Italian, Ruotsin ja Suomen väkeä.

image
Illan ohjelmassa oli TCCI:n vuokralaisten järjestämiä työpajoja. Tässä muotoillaan tissejä (!?). Bodyscape-työpajan vetäjä oli maisema-arkkitehtitoimisto.

image
Useimmat TCCI:n ovet olivat avoinna kävijöille. Mutta myös pari suljettua löytyi... Tämähän on tuttu näky Kaapelilla.

image
Kolmannen päivän ohjelmassa oli pingisturnaus. Kuvassa Korjaamo vastaan Melkweg. Ottelun tulos jäi epäselväksi, koska samaan aikaan piti kiirehtiä Printscapes-esitykseen, joka oli painokonemuseon tilaama sävellys painokoneille. Ohjelmaa oli enemmän kuin riittävästi, kiitos Madis, Lemmit ja kumppanit!

Luovuustrippi jatkui Tallinnaan... jatkoa seuraa pian.

JA TÄHÄN KOHTAAN SITTEN SITÄ LUOVUUTTA, JOOKO?

Stuba Nikula
30.3.2011 klo 13:34

Eurooppalainen harrastus ottaa uuteen käyttöön satamia, telakoita, lentokenttiä ja muita laajoja entisiä teollisuusalueita on voimissaan myös Hampurissa. Hafencity (www.hafencity.com) on parinkymmenen vuoden projekti, jonka kokoluokka on n. puolitoista Kalasatamaa (tai Jätkäsaarta).

Yksi alueen vanhoista ratapihoista makasiineineen on suunniteltu luovan toiminnan, taiteen ja kulttuurin käyttöön. Ja tällainen käyttö tarvitsee saksalaisen ajattelun mukaan käynnistyäkseen symposiumin, jota seuraa kuukausittaiset seminaarit ja workshopit.

image

Symposiumin rahoilla minutkin lennätettiin paikalle puhumaan ja katselemaan.

Symposiumin pitopaikka oli jo 80-luvun alussa alkanut projekti Kampnagel (www.kampnagel.de). Varsin kiinnostava paikka, jonka sijainti vain ikävä kyllä ei ole kovin järkevä - tuntui jotenkin tutulta.

image

Laskin ohjelmasta jonkunkin professor doktorin, yhden vielä pitemmän akateemisen tittelin sekä itseni. Tämä lupasi rivakkaa keskustelua ja napakoita kommentteja. Takkuileva simultaanitulkkaus vahvisti elämystä vielä kivasti. Onneksi oma osuuteni oli 20 minuutin yksinpuhelu ja sitä seurannut kyselyhetki.

image

Oberhafenin alue (www.hafencity.com/en/quarters.html) sinällään on ihan kiinnostava. Kummallinen kapea ja pitkulainen 9 hehtaarin maakaistale uuden alueen ja vanhan kaupunkirakenteen välissä. Rakennukset ovat makasiinimaisia ja pitkiä. Pisin 400m. Yhteensä pinta-alaa on n. 15 000m2.

image

Yhteistä lähes kaikille rakennuksille on katetut lastauslaiturit poispalaneiden VR:n makasiinien tapaan. Katettua julkista ulkotilaa ei Helsingissä ole enää lainkaan eikä Hampurissakaan kuulemma tuhlattavaksi asti. Kiitos vaan kaikille maailman tehokkuus- ja turvallisuuskonsulteille.

image

Alue on vielä virallisesti ratapihaa, mutta tilanne alkaa muuttua 2013 alkaen. Sitä ennen siis keskustellaan, tehdään selvityksiä, verkotutaan, kahvitellaan, workshopataan ja tuotetaan ainakin powerpointtia. Kun vain eivät yliteoretisoisi koko hommaa, kuten aloitussymposiumin perusteella tuntuisi tapahtuvan.

image

Jahkailuun käytetyn ajan takia momentumin missaaminen on monen tällaisen projektin helmasynti. Itse karsastan myös tuota suunnittelupöydällä tehtyä ajattelua. "Menkäähän kaikki kuulit tyypit fiksipyörillänne tuohon nurkkaan kaupunkia luomaan ja kehittelemään, niin meidän isojen poikien on kiva katsoa teitä lasilaatikoistamme."

image

Muu Hafencity rakentuu jo kovaa vauhtia. Kuulemma ikävästi tiellä ollut vanha kaasutehdaskin on saatu purettua. Puolen miljardin euron loppuhintaa lähestyvä konserttitalo (en.wikipedia.org/wiki/Elbe_Philharmonic_Hall) on harjassaan ja ensimmäiset megalomaaniset pääkonttorit ovat loppusuorallaan. Oma yliopistokin on tekeillä.

image

Hafencityn teiden nimet ovat shanghaita, sumatraa, kongoa ja muuta vastaavaa. Niin kai se on, että  istuupa nimistölautakunta missä tahansa millä tahansa kokoonpanolla, niin mielikuvituksella on rajansa. Onkohan jonnekin istutettu väkisin hampurin satamaslangiksi nimettyjä toreja?

image

Tarttee varmaan käydä jonain tulevana vuotena kurkkaamassa miten hommat etenee. Saksalainen suunnittelujänne ulottuu malttamattomasti myös vuoteen 2034, jolloin joen keskustan puolella olevan tukkutorihallialueen vuokrasopimus raukeaa. Se kuulemma avaa uusi mahdollisuuksia myös Oberhafenille. Se näkee, ken elää.

LOFT ETAGI JA KYMMENKUNTA KAPAKKAA

Stuba Nikula
15.11.2010 klo 08:33

Kaikessa Venäjään liittyvässä kulttuuritekemisessä maan ahkerimman toimijat titteliä pitävä Korjaamo vetää kolmivuotista projektia, jossa pyritään yhdistämään helsinkiläisiä ja pietarilaisia riippumattomia kulttuuritoimijoita. Kunnianhimoinen tavoite, jota alettiin todenteolla määritellä kaksipäiväisessä seminaarissa. Ensimmäinen päivä oli Korjaamolla enkä ehtinyt paikalle, mutta jälkimmäinen osio Pietarissa mahtui aikatauluun. Ja hyvä, että mahtui, sillä olin yksi puhujista ja yhden keskusteluryhmän sihteeri.

image

Kokouspaikkana toimi Ligovskyllä sijaitseva Loft Etagi -niminen kulttuurikeskus, jonka neljänteen kerrokseen kiipesi kymmenhenkisen viisikansallisen projektiryhmämme seuraksi hiukan toistasataa paikallista toimijaa kuvataiteen, teatterin, tanssin ja muotoilun alalta. Itse pidin viidennen kerroksen viinibaaria ja jopa kolmannen kerroksen design-kahvilaakin luentosaliamme houkuttelevampina. Mutta kuten toisen päivän jälkeinen ilta ja yö sittemmin osoittivat, ruoka ja juoma ovat hyvin keskeinen osa kulttuurivaihtoa ja baareista ei ole pulaa.

image

Virallinen osuus sisälsi case-esittelyjä, teoriaa ja puuduttavaa tulkkausta. Keskeisin yhteenveto loppupäivän keskustelussa oli: "your situation is utopi for us". Matka jatkuu ja katsellaan muuttuuko utopia konkretiaksi.

Hapen lopullisesti loputtua luentosalista pidettiin pieni tauko, jonka aikana ehdin kurkata ympärilleni. Talossa on työtiloja, pieni kauppa ja muutamakin galleria. Opastettua kierrosta ei ollut, joten hiukan hämäräksi jäi kuinka paljon, kenelle, miksi ja kenen toimesta.

image

Yksi neljästä brittiläisestä puhujasta vastasi omalta osaltani reissun arvokkaimmasta annista. Rouva tutkii organisaatioiden toimintaa yhteiskunnassa hiukan normaalia teroreettisemmin ja piirsi illallispöydän paperiliinaan kuvion, jolla selitti kulttuurin ikuisen uudistumisen, korjasi nykyisen rahoitusrakenteen viat ja vieläpä hahmotti organisaatioiden johtajuuden erilaisuudet ja vaiheet. Kaiken tämän vartissa ja täysin aukottomasti. Kuvio alla. Oppikaa.

image

Kaikenselittävien kuvioiden jälkeen paikalle saapui George, jonka mukaan ryhmämme nuorempi puolisko lähti tutustumaan pietarilaiseen baarikulttuuriin. Sekava, uuvuttava ja aamuseitsemältä päättynyt retki oli vähintäänkin antoisa. Kävi ilmi, että luentomme oli tehnyt meistä pienimuotoisen tietyn piirin nähtävyyden, joten paikan kuin paikan ovet aukesivat sujuvasti ja tarjoilu oli ripeää. Todistusaineistoa kameraan ei kertynyt kuin erään vain kutsuvieraita sisään päästävän galleria-baari -yhdistelmän vessapaperikokoelma.

image

Kierros päätti virallisen ja epävirallisen osuuden, jonka jälkeen jäin omalle osuudelleni. Käveltyäni viidessä tunnissa oloni tasaiseksi ja kasvoilleni aiempaa luonnollisemman punoituksen siirryin Georgialaisen ruoan ja sirkuksen pariin. Pari pistäytymistä oluelle toki nähtävyyksien väleissä. Lähtöpäivänä en malttanut kävellä oli, kun vastaan tuli Russian State Museum of Arctic and Antarctic. Kyllä sitä yhden museonkin voi kurkata, niitä kuulemma pietarissa on muitakin.

image

TREFFIT BASTIONIN KÄTKÖISSÄ

Anni Sundell
22.9.2010 klo 11:51

Syksyn TEH Meeting pidettiin Moritzbasteissa, Leipzigissa, Saksissa. Suomalaisittain hienoa - historiallisen Saksin mukaan on nimetty koko maa. Leipzigin vieressä on hieman särmikkäämpi Dresden. Berliinistä käsin ne ovat kuin Lahti ja Tampere (junamatka Leipzigiin 1 t ja Dresdeniin 2 t), Maineikkaita taidekouluja, taidemuseoita ja ateljeetilaa vanhoissa tyhjissä tehtaissa on väkimäärään nähden enemmän kuin tarpeeksi, joten saksilaiskaupungeista on kehittymässä uusia berliinejä.

Huomio kiinnittyi Berliinistä tuttuihin, lukuisiin liisteröitäviin julistepintoihin. Keikoista ja tapahtumista tiedotus hoituu kaupunkitilassa, siellä missä ihmiset liikkuvat. Pyöreitä pylväitä oli eri puolilla kaupunkia, ei pelkästään kulttuurikeskittymissä. Moritzbasteilla oli kyllä oma pylväänsä, ja toisen tärkeän kulttuurikeskuksen Werk 2:n edessä oli julisteseinä.

image      image
Pintandwefallia ja Indicaa, peräkkäisinä päivinä...

 image
Moritzbastei on 1500-luvulla rakennettu puolustuslinnoitus kaupungin ydinkeskustassa. Valtavasta kellarilabyrintista näkyy maan pinnalle vain matala rakennelma.

image
Alas kurkistamalla muurien kätköistä löytyy viihtyisä terassi.

image

image

image

Muurien ja kaltereiden takana syötiin, juotiin ja tehtiin isoja päätöksiä innostuneissa tunnelmissa. TEH on elämänsä iässä 27 vee, eikä onneksi mikään loppuunpalanut rokkari. Verkosto laajeni jälleen, nyt mukana on jo 51 keskusta. Uudet keskukset ovat Lódzissa, Västeråsissa ja Bratislavassa. Lähiaikojen kokousten keskustelunaiheena tulee olemaan, miten loputonta ameebamaista laajenemista voisi jotenkin säädellä. Niin monet muutkin Euroopan kulttuurikeskukset täyttävät TEH-kriteerit, ne ovat monitaiteellisia, itsenäisiä jne. Potentiaalisia jäsenehdokkaita voisi olla satoja. Eniten TEH:iä kiinnostavat maat, joista ei ole jäseniä, eli Espanja, Kreikka jne. Tämäkin edistyy, näyttävä espanjalaisdelegaatio oli tullut tutustumismielessä mukaan Meetingiin.

Yleisfiilis oli mainio, mutta välillä tuntui että porukka katosi Moritzbastein labyrinttien syövereihin. Kokouspäivien iltoina eri tiloissa saattoi nähdä ainakin viisi bändiä ja tanssia kuuden DJ:n tahtiin. Perjantaina teemana oli "Girls in the Front" eli naislaulajilla varustetut bändit. (Ei vaikuta kovin erikoiselta... ehkäpä Saksassa naiset eivät yleisesti soita esim. rumpuja?)

Keikkapaikkana Moritzbasteissa ei ole kehumista, ilmeisesti historiallinen rakennus on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä (vrt. Merikaapelihalli), joten akustiikkaan ei ole kiinnotetty huomiota. Pelkkä tiiliholvikaari - ei hyvä. Ennemmin kuin oikea keikkapaikka, Moritzbastei on muinaismuisto jossa on keikkoja. Ongelmana vain on, että Moritzbastei on lähes pelkästään keikkapaikka. Muita tapahtumia on vain harvoin, satunnaisia tanssiesityksiä ym.

Perjantaina oli workshoppeja, joiden aiheet vaihtelivat talouden alkeista kestävään kehitykseen ja meditaatioon. Stuban excel-tykitys olisi varmaan ollut workshopeista hyödyllisin, mutta keskityin mielummin makaamaan joogamatolla ja kuuntelemaan espanjanamerikkalaisen parantaja/jazzlaulaja/opettajan juttuja grounding-meditaatiosta...

Lauantaina pääsimme tutustumaan Leipzigin muihin kulttuurikeskuksiin. Valitsin kohteeksi Werk 2:n. Leipzigin Suvilahdessa on keikkapaikkoja, graffitimaalausseiniä ja graffitikulttuuria edistävä yhdistys, Grafftiverein.

image

image

image

image

image
Biletarjonnassa jyrää Depeche Mode -teema.

image
Ja vuosittainen Bach-festivaali.

image
Graffitimaalareille ei ole varattu pelkkää aitaa, vaan talon seinää.

image

Erilaista kuvataidemenoa oli seuraavana yönä laitakaupungin entisellä teollisuusaluella, Spinnereissa. Noin 10 hehtaarin kokoisessa vanhassa puuvillatehtaassa on jo 15 galleriaa/näyttelytilaa ja siellä työskentelee noin 100 taiteilijaa. Tiloja kunnostetaan koko ajan lisää. Aiemmin samana päivänä oli järjestetty kierroksia gallerioihin ja avoimiin ateljeihin.

image
Avajaisbileiden meininkiä. Tarjolla hyytelöä, suoraan pöydältä syötäväksi!

image
Ja foliolla luotua glamouria.

image
Tämä on tulevaisuuden tärkeä kadunkulma. Nyt ympärillä on vain pimeää ja tyhjiä katuja.

Spinnereissa ja sen ympäristössä on jotain samaa tunnelmaa, mitä voin kuvitella olleen 80- ja 90-lukujen taitteessa Kaapelitehtalla. Tai samoihin aikoihin Berliinissä.

Sivut