Ajankohtaista

MARS-FESTIVAALI - RYTMIKORJAAMO

Stuba Nikula
8.2.2012 klo 09:11

Pe klo 12.30.

Herään kolinaan ovella. Hienoinen hiki nousee pintaan jo ennen kuin kunnolla tajuan, että huonesiivoojahan se siellä tulee siivoamaan huonettani. Huonettani, joka minun piti luovuttaa neljä ja puoli tuntia aikaisemmin mennäkseni 08.47 lähtevään Helsingin junaan. Tätä ei tapahdu minulle. Paitsi seinäjoella.

Kelataanpa hiukan taaksepäin.

Olen viettänyt Seinäjoella elämästäni ainakin kolme kuukautta Provinssirockin työntekijänä. Joskus band hostina ja kerran tuotantopäällikön sairaslomasijaisena ja välillä jotain siltä väliltä. Yleinen naurunaihe juhannusta edeltävän viikonlopun juhlilla on se, että ulkomaiset yhtyeet eivät muista/tajua mennä nukkumaan ajoissa vaan koittavat valvoa pimeään asti. Tästä seuraa aina pommiinnukkumisia ja hassuja tilanteita. Hassuja kaikille muille paitsi logistiikasta ja aikatauluista vastaaville.

Nyt siis itselleni kävi sama homma - joskin keskellä talvea. Syy on kuitenkin mielestäni erinomainen.

Sain joskus joulun alla pyynnön tulla puhumaan paneelikeskusteluun AMK-opiskelijoiden järjestämään Mars-festivaaliin. Tilaisuus oli tuttu toissavuodelta ja nyt tapahtuma oli siirtynyt vastavalmistuneeseen Rytmikorjaamoon, joten suostuin. Ja onhan paneelikeskustelijan rooli maailman helpointa. Joku muu kysyy eikä tarvitse kuin vastata.

Ensin tilat.

Rytmikorjaamo on vanha bussivarikko, jossa pyörähdin ensi kertaa jo melkein 10 vuotta sitten, kun siellä vielä hitsattiin salissa. Paikalliset musiikkiherrat esitelmöivät, että tästä tulee hyvä. Iso sali, treenikämppiä ja toimistoja ja varastoja paikalliselle elävän musiikin yhdistykselle. Joitakin vuosia ja lukuisia kompromisseja myöhemmin saatoin todeta, että jos ei paras, niin kelpo. Melkeinpä hyvä.

Tilaa on noin 7700m2 eikä siitä monikaan nurkka haise nuorisotalolta. Isoa vetovastuuta jakavat nyt myös paikallinen AMK ja Sibelius Akatemiakin, mutta elmu-henkeä on silti riittämiin. Salikin on hieno ja toimistotkaan huonoja. Aulassa on jopa kauppoja ja mikä tärkeintä, kahvilakapakkaa ei pyöritä iso ketju, vaan idean alkuperäiset isät ja äidit. Tämähän se tärkein asiakaspalvelurajapinta on. Ja nyt siis ihan kunnossa.

Sitten seminaari.

Mars on tapahtuman ja seminaarin ja festivaalin risteytys, joka on selvästi löytänyt paikkansa niin musiikkialan ammattilaisten kuin kulttuurialan AMK-opiskelijoidenkin kalentereista. Joitakin satoja erilaisia mutta samanhenkisiä ihmisiä ilman Tampereen Musiikki&Median takakireyttä. Asioista saattoi puhua niiden omilla nimillä. Ja puhuttiinhan me.

Oma osuuteni rajoittui musiikkialan ja kulttuuripolitiikan rajapintaa veitsenterävästi analysoineeseen Kuka, Mitä, Häh? -paneeliin, jonka veti pitkän linjan YLEläinen Pekka Laine. Keskustelijoina allekirjoittaneen lisäksi Helsingin vihreiden Hannu Oskala, ex-YLEläinen Jukka Haarma sekä Mikko Alatalo. Lienee selvää, että meni stand-upin puolelle, mutta ilmeisen hallitusti, koska aplodeja ja kiitoksia tuli (kuulemma ennätysmäisesti).

Ja lopuksi tekosyyt.

Sivuluisu alkoi suunnilleen vartti paneelin jälkeen, kun erilaisia vanhoja työkavereita ja tuttuja alkoi tulla vastaan joka kulmassa. "Pitkästä aikaa, istu pöytään" jne., jonka jälkeen illallinen kunniapuheenjohtaja Merimaan kanssa. Tämän jälkeen Fullsteam agencyn etkot ja pitkä ilta klubilla sekä jatkot Harrin baarissa jossain Rytmikorjaamon kellareissa ja loppu olikin historiaa. Vaan hauskaa tuo historian tekeminen on, kun ei tavaksi ota.

image

image

image

image

image

image

image

___

BORDEAUX VUONNA 2030

Anni Sundell
25.11.2011 klo 13:29

Kuten Suomenlahden rannalla, myös Euroopan toisella reunalla Biskajanlahdella eräs kaupunki unelmoi suuruudesta. Bordeaux ja Helsinki haluavat olla miljoonakaupunkeja. Kuten täällä on pian Kalasatama ja Jätkäsaari uusine asukkaineen, Bordeauxissa on asuinalueprojekti Terres Neuves - "uusia maita" - päärautatieaseman eteläpuolella. Entiselle teollisuusalueelle pääsee jo raitiovaunullakin ja siellä sijaitsee kulttuurikeskus TNT, entinen kenkätehdas (ks. aiempi blogikirjoitus).

Läheltä rautatieaseman takaa, joenrannan tuntumasta löytyy varsin katu-uskottava alue katutyttöineen ja jazzklubeineen. Yllättävää kyllä, sieltä löytyy myös nykytaidetta. Ilmeisesti edelleen käytössä olevan teurastamon (suljetaan 31.12.2011) pihaan on kasattu kontteja, joissa on teurastamoaiheista veristä videotaidetta, tee-se-itse-julistepaja ym.

Tehdashallin seinässä lukee jättimäisin kirjaimin "Bordeldorado". Yhdessä sanassa kiteytyy osuvasti kaikki - alueen nykytila ja kaupunkiin kohdistuvat haaveet.

image
Taustalla näkyy historiallista keskustaa.

Päänäyttely "Il était une fois demain - Once upon a future" vallannut rekkojen parkkipaikan. Se on utooppinen ja kriittinen kuvakertomus Bordeauxin noususta miljoonakaupungiksi vuonna 2030. Osa kuvista löytyy STEALTH.unlimitedin sivuilta.

Kaikki tapahtuu yllättäen: Islannissa tulivuori purkautuu rajusti ja ihmiset joutuvat lähtemään etsimään uutta kotia. (Tosin Björk jää laulamaan ja vaeltelemaan tuhkan keskelle.) Yksi 10 000 hengen matkustajalaiva seilaa Atlantilla vailla päämäärää, kunnes Bordeauxin päättäjät keksivät kutsua sen kaupunkiinsa. Samalla väkiluku saadaan nostettua maagiseen miljoonaan.

Satamassa soitetaan tervetuliasfanfaarina Stairway to Heavenia. Tulokkaille kerrotaan, että Bordeaux on kahden tunnin päässä Pariisista ja kolmen tunnin päässä Madridista. Suur-Bordeauxin väkiluvun nopeaa kasvua sekä sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kehitystä hehkutetaan. Koko ympäröivän Aquitanian kerrotaan olevan täynnä bisnestä ja tutkimusta, jossa yhdistyy luovuus ja teknologia. Islantilaisille annetaan "kaupungin avain", joka on samalla tietopaketti usb-tikun muodossa... 

Islantilaiset lähtevät tutustumaan Idea-keskukseen. Entinen Ikean tavaratalo on työntekijöiden pitkän lakon jälkeen vallattu ja siellä työ- ja kokoontumistiloja voittoa tavoittelemattomille organisaatioille. Siellä kokoontuu mm. NoUrbanism-liike, joka vastustaa kaupunkitilan täyttämistä ja kannattaa joutomaiden, raunioiden ja villin luonnon säilyttämistä. Kaupunkien tyhjissä tiloissa ("vacant lots") voi unelmoida, tylsistyä ja hengailla.

Villi tarina jatkuu, ja hienojen ideoiden lisäksi islantilaiset kohtaavat myös ongelmia.

Näyttely on pystyssä 18. joulukuuta asti. 

KISSOJA ILMAN TEKIJÄNOIKEUKSIA

Stuba Nikula
11.11.2011 klo 12:42

Pohjoismaalais-välimerellinen kulttuurikeskusjohtajistokeskusteluryhmämme (ah!) kokoontui tällä kertaa Malagan La Casa Invisiblessä.

image

Ennen matkaa koitin tarkistaa muusikkotutuilta mikä on pistokeikan virallinen määritelmä. Tarkoittaako se paluumatkaa ilman yöpymistä vai lasketaanko yhden yön yli kestänyt matka tähän kunniakkaaseen joukkoon. Itselleni 43 tuntia pitkä työmatka, joka sisältää 14 tuntia lentokoneissa ja -kentillä notkumista sekä yhdet yöunet tuntui hitusen liian rivakalta, mutta aina ei pääse valitsemaan.

image

Malagahan sijaitsee Costa Del Solin/Golfin keskellä eikä herätä ensimmäiseksi ajatuksia vireästä riippumattomasta institutioiden ulkopuolisesta kulttuurielämästä. Harmaatukkaisten turistien ja yllättävän kiiltäviksi puleerattujen vanhojen talojen lisäksi kaupungissa kuitenkin on toinenkin puoli, jota meille nyt esiteltiin.
 

image

Kokouspaikkamme oli talo talojen joukossa kapealla kujalla jonkin komeasti korjatun kirkon kupeessa. Sisäpuolelta löytyi sitten hiukan rosoisempaa interiööriä. Sekä kuulemma kaunis sisäpiha, jolle emme päässeet, koska sitä parhaillaan remontoitiin. Myös lukuisa joukko kissoja ja koiria piti pitää työmaan ulkopuolella, joten ovetkin olivat visusti säpessä.

image

Remontointi-into perustuu espanjalaisittain erikoiseen tilanteeseen, jossa patakonservatiivinen pormestari on vuoden keskustelujen jälkeen tekemässä 10 vuoden vuokrasopimusta 2007 vallatulle ja sen jälkeen vuosi kerrallaan lupansa lunastaneelle keskukselle. Melko keskeisestä sijainnistaan huolimatta vuokrasumma tulee olemaan lähellä nollaa ja toimintaa ei olla rajoittamassa juurikaan. Tämän lacasalaiset laskevat ihmeeksi ja paikalla olleet muut espanjalaiset nyökyttelivät tahdissa.

image

Tehdyn kartoituksen mukaan Espanjassa on noin 70 La Casan kaltaista keskusta. Näissä kaikissa kantava teema on talkootyö ja olemassaolevan vallan kyseenalaistaminen kulttuurin keinoin. Siinä missä pohjoismaissa downshiftataan luomuviljelyretriitille eteläisessä Euroopassa vallataan taloja ja kiivetään barrikadeille. Kummassa sielu lepää syvemmin jää kokijan päätettäväksi

image

Kokouksen yksi osio on aina yleisöllekin avoin luento johtajuudesta jossain sen erityisessä muodossaan. Tällä kertaa puhujana ollut apulaisprofessori kiilasi aiheesta ulos jossain toisen ja kolmannen minuutin kohdalla. Laaja katsaus avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin muuttui kolmen vartin kohdalla tekijänoikeuksista piittaamattoman kulttuurin esittelyksi. Copyleft-ajatteluun siis pohjautuu La Casa Invisiblekin. Oikeuksia ei ole ja jos on, niin niistä ei makseta. Lipputuloja ei ole, baari toimii lähes ilman katetta ja vuokraa ei peritä kuin käyttökustannusten verran. Taas oli itselläni ihmeteltävää siinä, miten eri tavoin samaa asiaa voi lähestyä.

image

Luennon perään seurasi kiihkeän filosofinen keskustelu olemassaolon ja tekemisen perusteista, motiiveista ja syistä. Tässä vaiheessa ruotsalaisetkin jo katselivat vuoroin kattoa ja kelloa ja aloimme päättää kokousta.

image

Niin, Malaga... Ihan mukavan oloinen kylä, joskaan ei ehkä pitkäksi visiitiksi. Keskustan patatylsän kävelykatu-katedraali -tihentymän jälkeen avautui varsin viihtyisää kaupunkia, jossa pienet kahvilat, ravintolat ja baarit värittivät kivijalat. Yhden MacDonaldsin ja yhden Burger Kingin löysin pääkadun varresta, mutta siihen loppuivat suuret kansainväliset ketjut. Positiivista.

 

image

 

 

 

TEH - mon amour

Anni Sundell
10.11.2011 klo 15:42

Trans Europe Halles (TEH) -verkoston 72. tapaaminen pidettiin Bordeauxin TNT:ssä. Huom! TNT:stä löytyy Raine Heikkisen ja Jutta Ahtolan ansiokas blogikirjoitus parin vuoden takaa.

Bordeaux - oh là là, quelle surprise, je l'aime... Ei haute couturea, ei nukkenaisia à la Juliette Binoche, ei gourmetia, ei kalliita kahviloita. Collegeasuja, reteitä ilotyttöjä ja punk-luolia. Historiallinen kaupunki, jolla ei ole liikaa sivistyksen taakkaa. Kaupunkikuvaan voi vaikuttaa se, etten käynyt ydinkeskustassa lainkaan. Pyörin koko ajan kaupungin etelälaidalla hotellin ja TNT:n välillä. Siellä riitti neljäksi päiväksi tarpeeksi nähtävää, varsinkin kun meetingin ohjelma oli tiukka.  

Itselleni tämä oli viides TEH-tapaaminen. Yleisesti voisi sanoa, että se oli PARAS:

- Paras tunnelma (eteläeurooppalaisen rento)
- Parhaat tyypit (mukana paljon verkoston ulkopuolisia, täysin uusia naamoja, etenkin eteläeurooppalaisia)
- Paras isäntäkeskus (TNT:n johtaja Éric Chevance valloittaa kyynisimmänkin sydämellisellä persoonallaan)
- Paras iltaohjema (mm. tee-se-itse-tanssimusavideobileet)

Otin keskuksesta, jengistä ja jopa tanssista loistavia kuvia, mutta kamera simahti, enkä saa niitä ulos. MERDE#&%!!
     
Joten asiaan. Kaikkein tärkein asia verkostolle on tällä hetkellä ison EU-rahoituksen saanut, kolmivuotinen Engine Room Europe (ERE) -projekti, joka käynnistyi tämän vuoden toukokuussa.

ERE sisältää 20 kokonaisuutta: Johtajakoulutusta, henkilövaihtoa ja taiteilijaresidenssejä. Arkkitehtuurilaboratorion ja itä-länsi-dialogia. Vapaaehtoistyösektorin ja Espanjan itsenäisen kulttuurikentän kehitystä. Sekä TEH Resourcen, kulttuurialan toimijoiden online-tietopankin. Ynnä paljon muuta.

Tehtävänäni on nyt miettiä, miten Kaapelitehdas voi osallistua ERE:en. Ainakin Resourcen kautta voimme. Luulenpa että meillä on paljon annettavaa verkostolle esim. hallintomallien ja tilavuokrauksen saralla. Ehkäpä myös graffitiaitojen ja julistepylväiden alalla.

Ainiin, toki osallistumme ERE:en tälläkin hetkellä, Stuba on nimittäin juuri nyt Malagassa TEH Leaders Labissa, jonka edellisestä Lundin tapaamisesta voi lukea toukokuun bloggauksesta.

Más importante! Aiemmin pohdittu laajentuminen Espanjaan alkaa toteutua: saimme vihdoin viimein uuden espanjalaisen jäsenen. Ja vielä superhyvän sellaisen, madridilaisen Off Limits -keskuksen, jonka Lurdes ja Flavia vakuuttivat energisillä pohdinnoillaan. Ja hurmasivat esittelytilaisuudessa "hermostuneisuudellaan", joka ei ole espanjalaisittain yhtään vaivaannuttavaa.

TEH - Mi amor.
 

REAL-LIFE TRUMAN SHOW PART 5

Stuba Nikula
7.9.2011 klo 14:40

Jälleen kerran löysin itseni Lundista, tuosta Etelä-Ruotsin akateemisesta kehdosta. Tälläkin kertaa syynä oli eurooppalaisen Trans Europe Halles -verkostomme johtokunnan kokous.

Vaihtelun vuoksi kokous vain alkoi ja loppui Mejeriet-keskuksessa ja keskimmäinen - yhdeksän tuntia + yhteiskokattu illallinen - sessio istuttiin verkoston pääsihteerin kotona. Jos Lund on Malmön Järvenpää, niin Birgittan koti on jotain Pornaisten äärimmäisen nurkan maaseutua. Sinänsä rauhallinen paikka istua ja jutustaa, mutta melko merkillinen maailma keskellä pelloiksi parturoitua Skånea.

Ehdotimme pääsihteerillemme, että hän voisi hakea verkoston jäseneksi, koska 2,5 vuotta kestänyt remontti ja 2-vuotias Vera-lapsi muodostavat selkeästi monimuotoisen kulttuurikeskuksen, jonka pääfokukset ovat käsityöt ja lastenkulttuuri. Uusia ruotsalaisia keskuksia ei kuitenkaan verkostoon enää haluta, joten keskityimme olemassaolevien murheisiin.

EU:n toiminta-avustuksen loputtua verkostomme on merkillisessä tilanteessa. Parin miljoonan euron 50%:sti EU:n rahoittama liikkuvuus- ja kehitysprojekti sauhuaa kovalla vauhdilla eteenpäin, mutta kopiopapereiin ei meinaa riittää rahaa. Tästä huolimatta keskityimme elämän valoisiin puoliin ja laadimme seuraaviksi vuosiksi kupletin, jonka juonena on elää ja elävöittää Eurooppaa laajasti.

On hämmästyttävää huomata, miten esim. ex-Jugoslavian alueella on kolmattakymmentä kulttuurikeskusta, joiden pääasiallinen tehtävä on kyseenalaistaa olemassaolevaa elämänmenoa ja toimintakulttuuria taiteen keinoin ja samalla väistellä alati vaihtuvien pormestarien mielenliikkeitä. Meillä Suomessa kun tuntuu olevan tapana haluta vain lisää rahaa asiaan, jota on tehty samoin keinoin, syin ja lähtökohdin samoille asiakkaille viimeiset 50 vuotta. Elä ja opi.

Kotimatkalla tein kiepin Malmön Drömmarnas Husiin. Pahamaineisen lähiön kulttuurikeskus keskittyy lasten ja nuorten yhteiskunnallistamiseen taidekasvatuksen ja ekologisuuden keinoin. Eikä lainkaan huonoin tuloksin. Oli silti merkillistä löytää itsensä tv-kuvista kuuluisan huoltoaseman pihasta. Täällä niitä autoja poltellaan viikonlopun ratoksi.

Paluumatkalla huomasin, että Kööpenhaminassa on Design Week. Nokian isosti sponsoroiman juhlan humussa soin kuulevani samaisen yrityksen ja Helsingin Design Capital -vuoden merkittävästä yhteistyöstä. En kuullut. Syynä saattaa toki olla myös se, etten baarin taustamelulta huomannut Pekka Timosen lähettämää tekstiviestiä ja siksi öinen kohtaamisemme jäi kokematta. Sain sentään jätettyä Pekalle listan kaupungin pahamaineisimmista baareista. Toivottavasti ehtii pönötykseltään kiertää edes osan niistä.

South Central Lund - home of the bodybags:

image

Graffitiaita (jolla ylimaalaaminen on kielletty, eli on maalattu tasan kerran):

image

Mejeriet:

image

Ajo-ohje maaseudulle:

image

Talo maalla:
 
image

Kokous. Keskelle puheenjohtaja vierellään pääsihteeri sylissään jälkikasvu:

image

Esityslista ja "muistiinpanot":

image

Drömmarnas hus, entinen härrgård:

image

Musiikkiluokka ja opet:

image

Pihalla kasvihuone:

image

Pahamaineinen lähiö:

image

Täällä palavat volvot valaisevat hämärtyvää syysiltaa:

image

Carlsbergin panimon uusiokäyttöä kuvataidenäyttelytilana kööpenhaminalaisittain:

image

TAITEIDEN YÖ 26.8.2011

Anni Sundell
2.9.2011 klo 11:40

image
Avoimet ovet "Katjan ja Matin etsivätoimistolla"

image

image

image
Vapaan Taidekoulun 4. vuosikurssin opiskelijoita työtiloissaan

image
Fanny Tavastila ateljeessaan

image

image

image
Septarian työpajassa pihalle rakentui savihahmoista "kaapeli"

image
Konservatorion soitinkokeilupajassa sai tutustua mm. kontrabasson soittoon

image

image
Ilta huipentui treenikämppien bändeihin. Ranterin ja Guild of Passionin fanit kerääntyivät lähelle lavaa...

image

image

image

image

image

ARKI JA DESIGN KOHTAAVAT

Anni Sundell
18.8.2011 klo 10:37

Hotelli- ja ravintolamuseossa on vielä ensi viikon avoinna kierrätysaiheinen Kyökin kautta -näyttely: http://www.kaapelitehdas.fi/fi/tapahtumakalenteri/event/3952.

image

image
Taiteilijoiden käsissä hylätyt käyttöesineet voivat saada uuden muodon ja elämän.

image

image

image

image

LUOVUUSKORTTELIA JA KÄRISTETTYÄ SIKAA

Stuba Nikula
5.8.2011 klo 11:10

image

Euroopassa on kasapäin kulttuurisia kiinteistöprojekteja ja hyviä esimerkkejä erilaisista halllinto- ja kehitysmalleista.

Ehkä tästä syystä löysin itseni puhumasta päivän mittaisessa seminaarissa yhtenä kolmesta case studystä. Hiukan hämmentävää oli, että kaksi muuta oli projekteja, joihin olin törmännyt jo aiemminkin. Yhteen kaksi kertaakin. Olimme siis kolme sheriffiä heittelemässä hylsyjä, muistelemassa vanhoja hyviä aikoja ja kuuntelemassa toistemme jo tutuiksi tulleita tarinoita. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli München (www.muenchen.de/kreativquartier) ja kuulijoina satakunta paikallista kaavoittajaa, kulttuurivirkamiestä ja kulttuuritoimijaa.

Baijerin kauniissa pääkaupungissa on 20,2 hehtaarin kehitysalue ja kaupungilla tarve kehittää luovan toiminnan, kulttuurin ja bisneksen sekasiittola. Saksalaiseen tapaan tämä vaatii symposiumin ja kasan workshoppeja. Tällä kertaa vetäjillä tuntuu olevan iso kiihko, hyviä ajatuksia ja enemmän kentän kuin virkamieskunnan kollegoiden tukea takanaan. Erinomainen alku, jota ei lainkaan haittaa se, että aluekin on kiinnostava.

image

Kolmen spårapysäkin matkan päässä rautatieasemalta on osin rakennettu ja osin tyhjänä seisova alue, joka kuuluu olevan tiheään ja ahtaasti rakennetun Münchenin viimeisiä urbaaneja kesantoja. Vierestä löytyy yliopistoalue, jota sitäkin kehitetään kovaa vauhtia.

Saapa nähdä millaisia päätöksiä syntyy syys-lokakuussa ja millaisin reurssein ja tavoittein Werner ja kumppanit pääsevät liikkeelle. Kaupungin historian ensimmäinen monivirastoinen yhteistyöprojekti kuulostaa haastavalta, mutta ilman siilot rikkovaa kesustelua lopputulos lienee susi.

Melkein yhtä tärkeää kuin kehitteillä oleva projekti oli kuitenkin pitkään haudutettu sika, käristetty makkara ja viileä vehnäolut. Väitän, että suurin osa kaikista projektin tulevista päätöksistä syntyy höyryävien patojen ääressä. Ei varmastikaan huono paikka.

Saksaa taitamattomalle ja muutoinkin hiukan epäsosiaaliselle minglailu biergartenien varjoissa oli melkoisen raskasta, mutta omalla tavallaan antoisaa. Jos ei muuta, niin seminaarin päätteeksi alkanut kesäloma tuntui oikealta lomalta. Hoitivatpa paikalliset ystävällisesti lipun Le Havren esitykseenkin. Ja kuten nykytapaan kuuluu, paikalla oli kasa elinkeinoasiaihmisiäkin. Kaksi ihan Helsingistä asti.

Ja sitten vielä sekalaisia irtohuomioita matkan varrelta.

Suurkaupungin tunnelmaa on myös se, että vilkkaimmilla asemilla metroon noustaan eri puolelta kuin astutaan ulos. Tehokkuutta:

image

Edes järjestetyillä pyöräretkillä ei käytetä kypärää saati heijastinliivejä. Sivistyneen näköistä etenemistä:

image

Filmfest Münchenin päätösbileissä oli varsin muikea tunnelma. Pitäisiköhän Rakkautta&Anarkiaakin siirtää kesälle:

image

Kahdeksan tuhannen hengen biergarten on vaikuttava näky tyhjänäkin. Täyteen en ehkä uskaltaisi sekaan:

image

Kaikista toimivista ja selkeistä julkisen liikenteen verkostoista Münchenissä on mielestäni yksi parhaista. Linjakartan kuvaaminen talteen on myös kätevä tapa:

image

Kaupungin kuin kaupungin raatihuoneentorit yms. kävelykatuineen on aina ennalta-arvattavuuden multihuipentumia. Alan hyväksyä Helsingin torikorttelit pakollisena osana eurooppalaista kaupunkia. Ei minulle, mutta ehkä jollekulle:

image

Jättimäinen Lepakon ja sedulan risteytys nimeltään kultfabrik (www.kultfabrik.de) herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta kompleksin ansiosta polttariporukat eivät häirinneet muuta kaupunkia:

image

Münchenissä on kaikista näkemistäni paikoista rumimmat katuvalaisimet:

image

Jokaisen museon kokoelmiin pitäisi kuulua lehmän pienoismalli. Deutches Museumissa toisaalta oli pienoismalli vähän mistä tahansa:

image

Myös tällainen museo kaupungissa on. Tulee mieleen 80-lukulainen vitsi: Puolalaiseen museoon murtauduttiin. Leipa ja liha vietiin.:

image

Kansakunta, joka melkein lentää kuuhun ei osaa painaa juna-asemien opasteiden tekstejä keskelle. Tässä on pakko olla jokin logiikka, koska saman olen havainnut myös mm. Berliinin asemalla:

image

Sivistyneessä kaupungissa terassit merkitään maalitäplillä katuun eikä metrisin aitauksin:

 

image

Toisaalta on hiukan pelottavaa, että kaduilla olevien kasvienkin paikat merkitään. Eri värillä tokikin:

image

Miljoonakaupungin tunnistaa myös siitä, että jokaikinen ullakko on rakennettu:

image

TLN & HEL - julisteita, maalausseiniä ja seinämaalauksia

Anni Sundell
13.6.2011 klo 10:14

Kaapelin C-portaan 5. kerroksessa on heinäkuun lopulle asti TLN LAZER -näyttely tallinnalaisista julisteista.

image

Sen myötä palautui mieleen keväinen Tallinnan reissu ja Kultuuritehas Polymerin seinämaalaukset.

Ja niistä taas tuli mieleen Kalasataman 135 metriä pitkä Muu-aita, joka on tarkoitettu "kaikelle muulle paitsi graffitityyppiselle ilmaisulle", nyt kun graffitiaitoja alkaa Helsingissä jo olla jonkin verran. Muu-aitaa ja Konttiaukion kesän tapahtumia voi seurata täällä http://kalasatamanvaliaika.fi. Muu-aidassa on myös Kuvataideakatemian grafiikan opiskelijoiden kaiverrettua taidetta.  

Takaisin Talliinnaan... Polymerin pääsisäänkäynnin portaista löytyivät Paris ja kumppanit sekä erilaisia jänniä kommentteja.

image

image

image

image

image
Polymerin "huokausten sillalla".

image
Polymerista löytyy paljon mukavan rähjäistä tilaa, kuvauksille ja taidehäppeningeille. Tämä on kuulemma etenkin elokuvanopiskelijoiden suosiossa.

image
Näkymä katolta. Myös Polymer saattaisi olla samassa jamassa, jolleivät taiteilijat olisi sitä vallanneet 90-luvun lopulla.

image
Polymerissa valmistettiin aikoinaan näitä ylisöpöjä neukkuleluja!

 

TRANS EUROPEAN NORDIC-LATIN LEADERS LAB - PART 1

Stuba Nikula
16.5.2011 klo 09:28

image

Eurooppalainen kulttuurikeskusverkostomme (www.teh.net) elää ahkeraa aikaa. EU pudotti järjestön toiminta-avustusten saajien listalta, mutta myönsi toisella kädellään melkein miljoona euroa kolmen vuoden projektiin, joka koostuu isolta osin erilaisista henkilöstön liikkuvuus-, oppimis- ja kehittymismanöövereistä. Tätä summaa lihottaa vielä pohjoismainen ja ruotsalainen melko näkemyksellinen rahoitustapa.

Olemme pitäneet jo kolmen vuoden ajan yhtä kuuden pohjoismaisen keskuksen johtajan kanssa terapiakeskustelurinkinä. Nyt tuota joukkoa lihotettiin seitsemällä uudella ihmisellä Italiasta, Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista. Osaa heistä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa johtajiksi, kun koko keskuksen toiminta saattaa perustua vapaaehtoistyöhön, jota vapaaehtoiset itse yhdistystensä hallituksissa 100 prosenttisen demokraattisesti koordinoivat. Kovin on erilaista riippumattoman kulttuurikentän rahoitus unionissamme.

image

Ryhmä saatiin ensimmäisen kerran yhtä aikaa samaan paikkaan Lundiin, jossa myös verkoston päämaja sijaitsee. Aamupäivän julkisen johtajuus-luennon jälkeen aloimme hiukan hämmentyneinä pohtia asioita, aiheita, aikoja ja paikkoja tuleville tapaamisillemme. Kävi ilmi, että tällä kertaa kätemme eivät todellakaan ole sidotut. Päättymispäivmäärää ja kokonaisbudjettia lukuunottamatta juuri mitään ei ole luvattu, päätetty tai sovittu tehtävän.

image

Puolen päivän ihmisiin ja näiden työympäristöihin tutustumisen jälkeen alkoi käydä selväksi, että eiköhän vaan rupatella, kun kerran ruotsissa ollaan ja kahvia ja pullaa riittää. Rupateltavaa toki riitti ja erilaisten historioiden, tavoitteiden, näkemysten ja periaatteiden ristisiitos avasi näkemystä omaan työympäristöön ja -tehtävään varsin kiitettävästi. Pohjoismainen puuhapiirimme totisesti elää erilaisessa todellisuudessa kuin eteläinen. Toisaalta intoa ja asennetta olisi etelässä tuontitavaraksi asti.

image

Että eipä sen enempää keskinäisistä ja luottamuksellisista asioistamme.

Sen verran on pakko huomioida, että neljäs kertani Lundissa - tuossa kyläpahaisen ja kuulun yliopistokaupungin risteyksessä - oli hämmentävä. Keväinen kaupunki muistutti pahasti Truman showta, jossa onnelliset ihmiset kuljeksivat kaupungissa tv-ohjelman lavasteina. Roskaton ja töhrytön idylli suorine istutusriveineen ja aina nauravine lapsineen oli vähintäänkin epätodellinen. Toisiaan pyörän satulasta moikkailevat tweed-takkiset professorit täydensivät kuvaa.

Luojan kiitos lähtiessä asemalle liukui graffiteilla sotkettu juna. En pidä tageista ja junien tuhrimisesta, mutta tuossa ympäristössä se oli tervetullut muistutus ihmisen vapaasta tahdosta ja tarpeesta uudistaa ympäristöään. Varmaankin Malmön ratapihalla maalattu.

image

Niin, on siellä hieno tyhjä observatoriokin keskellä kaunista puistoa. Suunnittelevat sinne luovan yrittäjyyden hautomoa. Omaperäistä vai käsikirjoitettua...

Sivut