Ajankohtaista

Lentokenttiä ja kulttuurikeskuksia

Raine Heikkinen
13.10.2009 klo 09:49

Syys-lokakuun taitteessa lähdimme katsastamaan eurooppalaisia kulttuurikeskuksia Trans Europe Halles -verkostosta. Kunnianhimoisena tavoitteenamme oli suorittaa kolme kaupunkia Ranskassa ja Espanjassa vain viiden päivän sisään. Ensi töiksemme suuntasimme kulkumme kohti Bordeaux'ta ja sikäläistä teatterikompleksia TNT:tä.

Bordeaux 29.9.2009

Bordeaux on erittäin viehättävä ranskalainen kaupunki, varsinkin vanha kaupunki kapeine yksisuuntaisine katuineen. Keskustaan on rakennettu viisi vuotta sitten kattava raitiovaunuverkosto ja se ulottuu myös TNT-kulttuurikeskukseen. Keskuksen johtaja Éric Chevance tuli noutamaan meidät autolla hotellilta ja pääsimme tutustumaan raitiovaunuihin vasta myöhemmin iltapäivällä.

TNT paljastui viehättäväksi pienimuotoiseksi kulttuuria ja paikallisia ihmisiä yhteen kokoavaksi voimaksi hieman keskustan ulkopuolella. TNT on vanha kenkätehdas. Lähin vertailukohtamme lienee Korjaamo tai esimerkiksi Zodiak, jolla olisi oma ravintola ja residenssitoimintaa. TNT:n toimintaan kuuluu teatteri- ja tanssiesitysten lisäksi pienet konsertit ja ulkomaisten artistien kanssa toteutetut lähialueprojektit, joiden ensisijainen tarkoitus on tuoda ympäristön asukkaat osaksi yhteistä tekemistä ja luovaa prosessia. Tätä varten taiteilijat toteuttavat ympäristössä erilaisia tapahtumia, joiden keskustilana TNT toimii. Lisäksi keskus ylläpitää muun muassa siirtolapuutarhat mieleen tuovaa sosiaalisten palveluiden puutarhaa. Residenssitoimintaa varten tiloihin kuuluvat isohkot asuntolatilat ja tätä varten yksi palkattu henkilö huolehtimaan ruokahuollosta ja taiteilijoiden hyvinvoinnista. Esitystilojen yhteydessä päärakennuksessa on myös baari, kattavat takahuonetilat ja tekniset tuotantotilat.

Henkilökuntaa on suhteellisen paljon, mutta tämä johtuu palvelun kokonaisvaltaisuudesta, joka koon lisäksi lienee suurin ero Kaapeliin nähden. Hallinnolliset ongelmakohdat olivat pääasiassa taistelua aluehallinnon päätöksenteon kanssa ja rahanjakoa usealla tasolla. Tunnelma keskuksessa on erittäin lämminhenkinen ja yhdessä tekemisen ilo on käsin kosketeltava. Ranskalainen vieraanvaraisuus korostuu residenssitoiminnan yhteydessä. Pääsimme nauttimaan siitä pitkähkön lounaan merkeissä.

image

Marseille 30.9.2009

Pikaisen keskustakierroksen jälkeen suuntasimme askeleemme kohti rautatieasemaa. Kuuden tunnin junamatkan jälkeen saavuimme Marseille'hin Ranskan etelärannikolle. Taksissa törmäsimme joko rehelliseen tai laiskaan taksikuskiin. Hän nimittäin nousi autosta ulos heti osoitteen kuultuaan ja näytti meille, että tuollahan se teidän hotelli on, ”kävelette aseman pitkät portaat alas ja siellähän hotelli melkein näkyy”. Niinhän me sitten hämmentyneinä teimme.

Satamakaupungissa kohteenamme oli La Friche La Belle de Mai, joka paljastui nopeasti hyvin kaapelitehdasmaiseksi rakennuskokonaisuudeksi (itse asiassa Kaapelin ja Suvilahden hybridi lienee lähempänä todellisuutta). Useita rakennuksia vanhassa tupakkatehtaassa, mukaan lukien valtava parkkihalli, käsittävä alue vaikutti heti kättelyssä harvinaisen mielenkiintoiselta.

image

image

Alueelle on kaksi sisäänkäyntiä, joista eteläisestä tultaessa törmätään tyylikkäästi toteutettuun konteista rakennettuun inforakennukseen. Muutoinkin alueella on hyödynnetty erinomaisesti parakkeja ja kontteja lisätilan saamiseksi pääasiassa hallinnollisia toimintoja varten jolloin muut rakennukset on pystytty pyhittämään puhtaasti sisällöllistä toimintaa varten.

La Frichen hallinto eroaa Kaapelista selvästi, ollen organisoitu ensisijaisesti taiteellisista lähtökohdista. Alkuperäinen toimiva taho on siis ollut puhtaasti sisältölähtöinen. Vasta nyt, Marseillen kulttuuripääkaupunkivuoden lähestyessä, on hallinnollinen toiminta jakautumassa kahtia. Tavoitteena heillä on saada sisällöllinen ja kiinteistöhallinnollinen toiminta eriytettyä, jotta kumpikin kykenisi keskittymään puhtaammin omaan erikoisosaamiseensa, ja samalla poistaa sisällölliseltä toiminnalta hallinnollinen rasite. Luonnollisestikaan tällainen tilanne ei ole helpoimmasta päästä toteuttaa nopeasti. Haasteita kuvausten perusteella on vielä voitettavana. Lopputilassa kiinteistöhallinto olisi verrattavissa omaan toimintaamme ja sisältöpuoli toimisi pääkäyttäjänä. Tilanvuokrauksen hallinnointiin tämä aiheuttaa varmasti hankalia tilanteita, varsinkin kun nykyisiä resursseja on hyödynnetty joissain kohdin varsin erikoisella tavalla. Eräs halli on luovutettu määräämättömäksi ajaksi yhden taiteilijan työtilaksi ja kyseessä ei suinkaan ole mikään pieni ateljee vaan 200-300 neliöinen halli. Toisaalta kiinteistöön kuuluu myös 2000 hengen tapahtumatila, jonka keskelle on rakennettu 400 hengen katsomolla varustettu kiinteä teatteritila. Tilan optimaalinen käyttö on näin melko tehokkaasti torpattu. Alueella toimii yksi ravintola, jolla on etumyyntioikeus tapahtumatiloihin. Valitettavasti ravintoloitsijan kanssa ei ole sopimusta vakituisista aukioloajoista tai edes pakkoa osallistua tuotantojen toteutuksiin. Kaiken kaikkiaan tapahtumahallinta vaikutti jossain määrin sekavalta, samoin sopimispolitiikka. Nimellisesti tällainen vapaaehtoisuuteen perustuva toiminnanohjaus kuulostaa hienolta, mutta epäilen keikkojen istuttamista kalenteriin erittäin työlääksi ja vaikeaksi.

image

La Frichen etu on tilojen innovatiivinen käyttö, ympäristön rönsyilevä iloluontoisuus ja toimiminen naapuruston kanssa yhteistyössä, hieman samaan tapaan kuin TNT:ssäkin. Alueeseen kuuluu lasten päiväkerhotoimintaa ja sosiaalisia asuintiloja. Lisäksi residenssitoiminta on täälläkin varsin kattavaa vaikkakaan ei yhtä kotoisaa kuin Bordeaux’ssa. Työntekijöiden määrästä on hieman vaikea sanoa suoraan, sillä erilaisten toimijoiden tahoilta yksi jos toinenkin tuntui työskentelevän perushallinnon puolesta, mutta samalla kuitenkin ajaen omaa asiaansa. Kulttuurikeskuksen tiedottaja Odile Thiéry ja hänen assistenttinsa Yanna Maudet toimivat meidän oppaina yhden iltapäivän ajan. Véronique Bovy esitteli meille erään gallerian näyttelyä. Vuokralaiskanta on hämmästyttävän samanlaista kuin Kaapelilla, on radiota, kuvataiteilijoita, teatteria, tanssia ym.

Marseille jäi kaupungin osalta pääosin yhteen kahvikuppiin satamassa, sillä aikataulujen tiukkuuden vuoksi jouduimme jälleen suuntaamaan ensin juna-asemalle, jossa koimmekin muutaman surkuhupaisan kommelluksen. Päätimme nimittäin jo päivällä, että matkustamme junalla Marseillen lentokentän läheisyyteen välttääksemme mahdollisia iltapäiväruuhkia moottoritiellä. Kävimme asemalla kysymässä etukäteen mistä ja minne ostamme liput. Meitä opasti kohtelias virkailija. Iltapäivällä sitten saavuimme asemalle matkalaukkuinemme ja ostimme liput. Ihmettelimme sitten miltä raiteelta se juna lähtee. Kysyimme asiaa läheiseltä virkailijalta ja hän vastasi, ettei mitään junaa mene lentokentälle. Luonnollisesti väitimme vastaan ja näytimme liput. Hän vastasi vain, että kumpi täällä on oikein töissä, sinä vai minä? Päädyimme sitten bussikyydillä lentokentälle sinä hikisenä iltapäivänä kohdaten kuitenkin vielä algerialaisen hyökyaallon saapuessamme määrän päähämme (tässä kohtaa kyynärpäätaktiikkaa oli jo pakko hyödyntää). Lopulta pääsimme kuitenkin lentokoneeseen nokka kohden Barcelonaa.

Barcelona 1.10.2009

Espanjan puolelle olimme suunnitelleet ensin äärimmäisen tiukkaa aikataulua autovuokrineen, mutta järjen vihdoin astuttua peliin kevensimme hieman tahtia. Barcassa primäärikohteita oli kaksi. Ensimmäisenä kävimme Ateneu Popularissa 9 Barriossa pohjoisessa sijaitsevassa lähiössä. Yrityksistämme huolimatta emme olleet saaneet kontaktia keskuksen toimijoihin, päätimme vain tupsahtaa paikalle. Keskus oli mielenkiintoinen yhdistelmä makasiineja ja sirkustelttaa. Löysimme paikalta ravintolan, jonne oli mukavasti tehty seinälle paikan organisaatiokaavio. Koska emme tavoittaneet hallinnosta vastaavia tahoja, päätimme suunnata seuraavaan kohteeseen.

image

Kaupungin modernimmasta osasta rannalta löysimme Port Forum -keskuksen, jonka megalomaaninen kokoluokka hämmästytti välittömästi. Alueeseen kuului valtavan kokoinen ulkoilma-alue suuria tapahtumia ja messuja varten (helposti puolenmiljoonan ihmisen alue), valtaisa messukeskus, erillinen kulttuurikeskus ja olympiastadion. Pelkästään tapahtumien huoltoalueen koko oli pöyristyttävä satoine bajamajoineen! Alueen rakennusten katot on täytetty aurinkopaneeleilla ja kaikkea teknistä toteutusta varten on rakennettu käytäviä, sähkö- ja vesilinjoja ja käytännössä kaikkea mitä isojen ulkoilmatapahtumien tekemiseen voi kuvitella tarvitsevansa. Isoista tapahtumista saimme viikonlopun ajan esimerkkiä, kun Red Bull Air Race järjestettiin Barcelonan rannikolla ja kyseinen Port Forum oli tapahtuman pääareena. Lievästi masentava oli tosiasia, että alue sijaitsi keskellä business-keskustaa, jossa ei työajan ulkopuolella oikeastaan koskaan ole ketään. Suuri tyhjä alue on hieman painostava ja ehkä tällaisessa miljoonakaupungissa tilan väärinkäyttöä. Ymmärrettävää toki on, että jos haluaa ison tapahtuma-alueen, joutuu sen eteen tekemään kompromisseja, mutta ainakin itse toivoisin maan käytölle muuta kuin kokonaisen kaupunginosan autioittamista.

image

Onneksi kaupungin keskustaa ei ole aktiivisesti yritetty siistiä, vaan kulttuuri kukkii ja ihmisillä on miellyttävää viettää aikaa vaikkapa uudessa nykytaiteen museossa joka on muotoutunut kohtaamispaikaksi varsinkin kun yliopiston läheisyys tuo mukavan määrän nuorisoa alueella. Kun keskukset oli kaikki kierretty, ehdimme käydä käsiksi myös paikalliseen ruoka-, juoma- ja vähittäiskauppakulttuuriin sekä arkkitehtuurin luomaan atmosfääriin. Mainitsemisen arvoisia paikkoja ovat ainakin Fundacio Joan Miro, Montjüic-vuori, La Barceloneta rantoineen ja sambakarnevaaleineen, Gaudin luoma Parc Güel, Barcelonan tunnusmerkki La Sagrada Famiglia, Barri Gotic jänisaterioineen, La Ramblas ihmisvilinöineen sekä mielenosoituksineen ja kaiken huipennukseksi kaikkialle levittäytynyt loputon lentonäytös jota ei vain voinut välttää kyseisenä viikonloppuna.

Lentokone- ja kenttäteemaa jatkoin yksikseni vielä paluumatkalla, kun ensimmäisen lennon jälkeen Barcelonasta Pariisiin pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä ranskalaisen poliisin tehokasta toimintaa terrorismin ehkäisytilanteissa heidän sulkiessaan Charles De Gaulle -kentän D-terminaalin pommiuhan vuoksi. Poliisit eivät puhuneet englantia laisinkaan! Yhden ylimääräisen hotelliyön perään vielä viimeinen lento Helsinkiin. Kun sain vielä matkatavarani tältä reissulta pari konetta myöhäisemmällä lennolla, oli vihdoin aika päättää tämä kulttuurin ja kulttuurikeskusten suurkierros.

Jutta Ahtola
Raine Heikkinen