Ajankohtaista

Tyhjiä kummallisuuksia - Tempelhof

Stuba Nikula
27.11.2009 klo 08:54

Trans Europe Hallesin pohjoismaisten keskusten johtajien vertaistukiryhmä kokoontui tällä kertaa Berliinissä (aivan oikein rakkaat alaiseni, olen taas kehittynyt ja kerännyt korvani taakse kaikenlaista palaverirutiineista ja henkilöstöhallinnan knopeista).

Kahden päivän pohdiskelun ja diskuteerauksen jälkeen erkaannuin muista viettääkseni päivän kaupungilla kuljeskellen. Lähdin Ufa Fabrikista kohti Neuköllnin minulle vielä vierasta kaupunginosaa. Osin siksi, että "se oli siellä" ja osin siksi, että matkan varrelle sattui Tempelhofin vastikään suljettu historiallinen lentokenttä.

Puolen tunnin kulkemisen jälkeen alkoi tyhjänä seisova, mutta ikävä kyllä suljettu kiitorata-alue. Kiitoradan reunaa kuljetuani eteen tuli valtava lentokenttärakennus. Kentän kunniakkaasta ja kunniattomastakin historiasta enemmän vaikka wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tempelhofin_lentokenttä
http://en.wikipedia.org/wiki/Berlin_Tempelhof_Airport

Kenttä on Berliinin yksi suuria tulevia rakennushankkeita, mutta toistaiseksi kukaan ei isostikaan halua kehittää sitä. Takana on mm. jonkinlainen kaupunki vastaan valtio -omistusrakennekuvio, jonka takia kaavoitusvaltaa pitävä kaupunki haluaa savustaa valtion ulos tulevista voitoista. Siis mielenkiintoinen tilanne, jossa erilaiset väliaikaisuudet ja tilapäisyydet pääsevät valloilleen.

Onnekseni jokin filmiryhmä kuvasi pääaulassa ja livahdin sisään. Ei isoja jonoja tässä terminaalissa.

Rakennuksessa toimii kylttejä tutkimalla ainakin kasa kehitysyhtiöitä ja yksi teatteri. Tilaa on kymmenituhansia neliömetrejä, joten seuraavat vuodet näyttävät mitä muuta sinne pesiytyy. Opastettuja kiertokävelyitäkin järjestetään, muttei tietenkään juuri nyt, kun satuin paikalle.

Rakennuksen viertä kävellessä vastaan tuli myös tapahtumakeskus, joka ikävä kyllä oli useamman lukitun oven takana. Jokunen ovi oli aukikin, mutta rappukäytävistä en päässyt pidemmälle.

Rakennus itsessään toi vahvasti mieleen Proran käsittämättömän hotellikompleksin raunion pohjoisessa Itämeren rannalla. Vaikuttavaa tuo totalitarismin tuottama arkkitehtuuri.

Yli kilometrin kävelyn jälkeen päädyin umpikujaan. Saksalaisten osaaminen piikkilangoin vahvistettujen porttien rakentajina ei ole vähentynyt. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja palata samoja askeleita taaksepäin. Edes paikallisen HKR:n haravointipartio ei antanut kyytiä takaisinpäin.

Pimenevä ilta vei askeleet kohti asuttuja alueita ja mieleen jäi kaivelemaan mitähän Berliinin päättäjät päättävät keksiä tuolla tehdä. Edes oma hetkittäin liiankin kiivas mielikuvitukseni ei riittänyt pohtimaan ratkaisua. Toivottavasti omistuskiista kestää vielä niin kauan, että alueesta kehittyy jotain mielenkiintoista. Berliini on paras mahdollinen tietämäni alusta tällaiselle.