Ajankohtaista

OPASTEITA, KIELTOJA, PARKKIRUUTUJA JA MAKKARAA - NÜRNBERG

Stuba Nikula
22.7.2010 klo 12:31

"Meillä on kolmen vuoden EU-hankerahoitus viiden kaupungin kanssa. Projekti koskee kussakin kaupungissa olevan vanhan tehdaskokonaisuuden kehittämistä luovan toiminnan keskuksiksi ja hautomoiksi"

Jos saisin euron jokaisesta kuulemastani tällaisesta virkkeestä olisin rikas mies. Tällä kertaa tarina jatkui yhtä omaperäisillä virkkeillä: "Projektin käynnistysseminaarissa on tarkoitus hakea kokemuksia jo toimivista kokonaisuuksista. Pääsisitkö pitämään 30 minuutin esityksen Kaapelitehtaasta luovan toiminnan keskuksena? Maksamme matkan ja majoituksen".

Koska seminaaria kasasi kokoon suhteellisen tuttu ja mukavaksi tietämäni ihminen ja ajankohta osui sopivasti loman lopuksi, ajattelin tämän kerran lupautua. Eipä ollut kokouspaikka Nürnbergkään ennestään tuttu.

Perille päästyäni ihastelin saksalaisen logistiikan toimivuutta. 90 minuutissa olin kulkenut kentältä hotelliin kahdella metrolla, käynyt huoneessa ja palannut metrolla keskustaan ja jo syönytkin ensimmäiset bratwurstini.

Aamulle maleksin kokouspaikka Zentrifugeen ja ihastelin vanhan tehdasalueen opasteita siinä määrin, että niistä tuli kuvauksen pääasiallinen aihe pitkäksi aikaa.

image

Koko vanha AEG:n alue on 30 rakennuksessa 167 000m2 yksityisessä omistuksessa olevaa keskustasta n. 3km päässä sijaitsevaa vanhaa pesukonetehdasta. Nyttemmin jo 60 000m2 on vuokrattu erilaislle yrityksille. Taidetta ja luovuutta edusti 600m2 kokoustilamme ja 70 taiteilija-ateljeeta.

Vertailutietona voi mainita, että tien toisella puolella on tyhjillään yhdessä rakennuksessa 200 000m2. Paikallinen versio Hobby Hallista meni nurin ja jätti varastonsa jälkipolvien ongelmaksi. Opinpa myös sen, että pelkästään Saksassa on 2 000km2 tyhjää teollisuustilaa. Se on 2 000 000 000m2. Tuon kokoiseen tilaan mahtuisi vessaan kaikki kiinalaiset yhtä aikaa. Vaan ei taida olla tarvetta.

image

Kokousannista (http://www.kuf-kultur.de/angebote/eu-projekt-second-chance.html) sen enempää mainitsematta maailma ei muuttunut tässäkään seminaarissa näilläkään EU-euroilla. Yllätys tai ei, keskityin opasteiden ihailuun.

image

Alueen peruskorjauksessa ei tällä kertaa alunalkaenkaan ollut suuria arkkitehtuurillisia tavoitteita. Pääosin 60-luvulla rakennettu tehdasalue oli jopa minun mielestäni hengetön. Uusi hienoinen ylisaneeraus ei ollut jättänyt jäljelle juuri muuta ihailtavaa kuin vanhat uudelleenmaalatut opasteet - mm. maassa.

image

Opasteiden lisäksi saksalaiseen tehokkuuteen kuuluvat kieltomerkit. Tässä pääportin vartiokopista kahvilaksi muutetun parakin viereinen puomi ja yhdeksän erilaista kieltosignaalia. Pääosin uusia kaiken lisäksi. Kahvila vaikutti mukavalta. Jos olisi ollut aikaa kahvitella.

image

Alueen esittelykierroksen aikana varsin bisnesvetoinen developpermanageri Bertram kertoi, että rakennusten välisiltä pihoilta on purettu 30 000m2 pihakatoksia. Parkkipaikoiksi saatoin päätellä. Jos on 167 000m2 tilaa, niin eikö mersut kannattaisi laittaa johonkin taloon ja jättää pihoja ihmisille? Tälle pihalle sai tulla vain hätätapauksessa evakoitumissignaalin alle odottamaan pelastuslaitosta.

image

Generaattoorit ne Saksassa vasta vaarallisia ovatkin.

image

Seminaarin päätteeksi menimme kaupungintalolle pormestarin vieraiksi. Puheen selkein anti oli tieto siitä, että Nürnbergin kaupungissa tuotetaan päivittäin 8 miljoonaa bratwurstia. Niitä pieniä. Vasemmalla tulkki ja oikealla kainalohousuinen tuimailmeinen herra, jonka rooli jäi epäselväksi. Eikä pormestarikaan ollut pormeasti vaan apulaiskaupunginjohtaja.

image

Pormestari kokousti viereisessä huoneessa.

image

Kipaisin kaupungintalolta ulos terassille, jonka pöydissä ei saanut ruokkia lintuja.

Tarkoitukseni oli yhyttää Z-Bau -kulttuurikeskuksen Willi ja Stephan, jotka veivät minut kierrokselle keskustan eteläpuolella sijaitsevaan vanhaan natsipuolueen paraatikenttään (http://www.museums.nuremberg.de/documentation-centre/index.html), jonka äärimmäinen parakki on heidän toimintakeskuksensa.

image

Speerin arkkitehtuurin kulmakivi oli megalomaanisuus ja sitä täällä riitti. Puolentoista tunnin kiertokävelyn aikana vastaan tuli aika kasa kuvista ja dokumenteista tuttua maisemaa. Yksikään rakennelma ei mahtunut normaalikameran etsimeen. Suurin osa aukeista oli vähemmän kuvauksellista parkkipaikkaa muutenkin. Ao. kuvassa 2km pitkä ja 60m leveä paraatikatu, jonka kannen 60 000 graniittipaatta palvelevat nyt - yllätys yllätys - paikallisia mersuja, joita sinne ajavat viereisten jalkapallostadionin, jääkiekkohallin ja messukeskuksen kävijät.

image

Lopulta päädyimme alueen rähjäisimpään nurkkaan, jota ei ollut edes opasteissa. Siis Trans Europe Halles -verkostomme sisarkeskukseen Z-Bauhun (http://z-bau.info/html/index.php).

image

Keskus oli vasta voittanut purku-uhkansa ja nyt siellä pohdittiin miten kaupunki aikoo käyttää 5 miljoonaa euroa viidessä vuodessa suojellun rakennuksen kunnostamiseen. Taiteilijat, talonvaltaajat, sirkuskoululaiset ja punkkiklubin asiakkaat odottavat loppusopua suhteellisen jännittyneinä.

Koittakaapa muuten suunnistaa Z-kirjaimen muotoisessa rakennuksessa. Outo kokemus.

image

Paahtavassa helteessä kuljetun kierroksen perään pääsin paikallisoluista kuuluisan biergartenin varjoon syömään bratwursteja. Sellaisia isompia.