Ajankohtaista

LOGOMO ILMAN TOMMI LÄNTISTÄ

Stuba Nikula
2.5.2012 klo 13:00

Kävin viimeksi Turun Logomossa kulttuurikaupunkivuoden avajaisissa ja verkkokalvoilleni paloi näky, jossa Tommi Läntisen Via Dolorosan esittämistä lavalla vahvistaa Jussu (ex-suurlähettiläät etc.). Tätä ennen kävin katsomassa paikkaa, kun se oli vain vähän enemmän kuin ajatus ihmisten mielissä (http://www.kaapelitehdas.fi/fi/blogi/151-haitaripainia-logomossa). En siis odottanut kovin kummoisia.

Taloon oli buukattu Amorphiksen keikka, jonka osana orkesteri soitti myös akustisen setin. Missasin Helsingin keikan, joten sain tästä hyvän tekosyyn maakuntamatkaan. Kyydin tarjosi yhtyeen manageri Jouni Markkanen ja autoon ahtautui myös Elmu ry:n ihmisiä, jotka Konepaja-projektinsa kautta ovat kiinnostuneita paikasta. Ryhmämatkalle siis.

Ensimmäinen pysäys tapahtui hyvin erilaisessa kulttuurikeskuksessa. Kahvihampaan kolotuksen vuoksi auto käännettiin kohti Ystävyyden majataloa, jonka kyltti moottoritien varressa oli huomattavasti vaatimattomampi kuin itse kohde. Kutakuinkin matkan puolivälissä sijaitsee vanha meijeri, josta pariskunta on vuodesta 1988 lähtien kunnostanut majataloa, jossa on myös erilaista ohjelmatarjontaa ja kurssitusta. Sekä melkoisen komea rantasauna. "Kun höllää kaasua, löytää ihmeitä", totesi yksi matkalaisistamme.
 

Lopulta pääsimme perille ja löysimme oikean aulan, jossa meitä odotti perjantaiylitöihin joutunut toimitusjohtaja tuottajineen. Ja kyllähän tuollaisessa aulassa kelpaa odotella.
 

Logomon pääsalin erikoisuus on liikuteltava katsomo. 167 tonnia terästä oli tällä kertaa asennossa S, eli sali oli kutistettu n. 700 paikkaan 3 000 ollessa maksimi. Varsin vaikuttavaa. Ja uudenkarheaa totta kai. Asettelimme päihimme kypärät ja lähdimme kiertämään loppua talosta. Sitä riittää, sillä 24 000 m2 kokonaisuudesta (n. puolet Kaapelitehtaasta) on otettu käyttöön vasta noin kolmannes.
 

Päädyttyämme ensin tulevaan ravintolatilaan alkoi valjeta, mihin Hartelan, Turun kaupungin ja seutukunnan 50 miljoonaa euroa hukkuvat. Priimaa tehdään ja kerralla.
 

Esityssalin lisäksi taloon tulee n. 9 000 m2 työ- ja toimistotilaa sekä pari elokuvateatteria. Logomo on kolmiosainen, vanhimmat palat 1870-luvulta ja viimeiset sata vuotta nuorempia. Kauniit kattoikkunat antavat valon tulevalle luovan sektorin klusterille. Ei älyttömän omaperäistä, mutta paremmin tehtyä kuin monessa muussa paikassa. Hiukan pelottaa loppukombinaation eri osien yhteentoimivuus sekä ajatus siitä, että tilojen valmistuttua koko paketti täytetään kerralla. Oma kokemus sanoo, että parasta tulee hitaammin, kun saadaan yhdistettyä vetäjän visio toimijoiden puskaradiomarkkinointiin. Sittenkin muutoksia, modifikaatioita ja skaalausta pitää tehdä loputtomiin. No ehkä Turussa ollaan toimitila-asioissa uutta pääkaupunkia staattisempia.
 

Talon arkkitehtuuri on melko maltillisesti vanhaa säästävää ja uudet kerrokset esiin jättävää. Mukavaa huomata, että lasketut alakatot eivät ole muodissa enää oikein missään.
 

Taloon rakennetaan myös kaksi pienempää salia, joissa voidaan järjestää joustavasti ravintolasopimusten sitomatta myös häitä ja hautajaisia. Onnea ja menestystä tilavuokraajille toivottaen. 120 hengen häät ovat tapahtumalaji, joista aika moni tilanomistaja haluaa pysyä kaukana. Bridedzillat ovat kuitenkin tervetulleita Logomoon.
 

Pyörähdimme pihan kautta kohti kulttuurivuoden käytössä olleita alustavasti kunnostettuja tiloja. Tässä välissä oven takaa löytyi myös Korjaamon Raoul Grünstein, joka oli tullut omin nokkinensa katselemaan paikkoja. Toivotimme herran mukaan loppuretkelle, vaikkei kypärää ollutkaan tarjota.
 

Näyttelykeskuksestakin remontoidaan toimistoja ja ateljeita, mutta toistaiseksi siellä oli vielä esillä Turku Palaa -näyttely ja jo kutakuinkin autioksi jäänyt tapahtumaravintola.
 

Komeaa ja korkeaa on. Huomaa vanha laikukas lattia - aina hyvä tunnelman luoja.
 

Aika alkoi olla pienen syötävän ja sitten palasimme taloon katsomaan keikkaa. Sali on vakuuttava kaikkine häiveakustiikkoineen ja laitteineen. Hiukan kateellinen olen siitä, että pääsalin leveys on 25 metriä eikä pylväitä 1970-luvun osassa normaalien vanhojen teollisuushallien tapaan ole.

Logomo sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä ja toistaiseksi sinne pääsee autolla kelvollisesti ja jalan auttavasti. Uusi kävelysiltä on kaavoitusvaiheessa ja kunhan saavat senkin (ja lähitienoon uuden asuinalueen) tehtyä on Turku uudistunut monella tapaa. Ennen arvuuteltiin kummal puol jokkee ollaan, nyt ollaan luomassa käsitettä täl puolel rataa.

Ei lainkaan huono. Jopa hyvä. On jaksettu ajatella, mitä Turku tarvitsee eikä kopioitu jotain, mitä muillakin on. Toivoa sopii, ettei Logomon rakentuminen tarkoita sitä, että muu Turku voidaan jättää grynderien purettavaksi. Luovan toiminnan mustaa aukkoa kukaan ei tästä halua. Eihän?