Ajankohtaista

HAUDANHILJAINEN RUUMISARKKUTEHDAS, YLIMÄÄRÄINEN VERONPALAUTUS JA PARI PAKOLLISTA OTOSTA

Stuba Nikula
6.6.2012 klo 14:18

Kokoonnuimme jälleen pohjoismaisten ja eteläeurooppalaisten kulttuurikeskusjohtajien kesken pohtimaan miten käsitellä hankalia alaisia, hyhmäisiä hallituksia ja epäkiitollisia asiakkaita. Keskustelut ovat luottamuksellisia, joten ei niistä tämän enempää. Sain rakennettua aikatauluuni myös hiukan aikaa katsella kaupungin antia.

Ylipormestari Pajusta myöten minulle on kerrottu, että 19. kaupunginosan keskus nimeltä 104 on jotakuinkin Kaapelitehtaan tavoin toimiva kiinnostava kohde. Siis sinne.

Lauantaiaamupäivä ei ole vilkkainta aikaa oikein muualla kuin ostoskaduilla, joten en odottanut suurta kuhinaa. SIlti yllätyin meiningin seesteisyydestä. Käynnissä oli jonkinlainen joogaa ja tai chitä mukaileva liikunnallinen joukkorentoutus. Salin takana oli juuri alkamassa luomumarkkinat ja välissä oli suuri taideinstallaatio, jonka keskuselementtinä on vino n. 50m2 peili. Muuten ovet olivat säpessä ja kerrokset suljettuina. Kahvila onneksi aukesi sopivasti juuri astellessani sisään (luultavasti Pariisin raskaimmasta ovesta).

Itse rakennus on koko- ja ikäluokkaa kymmeniä tuhansia neliömetrejä ja toista sataa vuotta. Remontoitu kerralla ilmeisesti 90-luvulla ja toimii pitkälti vuokraamalla saleja ja tiloja pitkä- ja lyhytaikaisesti. Keskuksen knoppi on "keskuskatu". Periaatteessa rakennus on läpikäveltävissä (paitsi iltaisin ja öisin) ja suurimmat yleisötilat ovat kaikkien pällisteltävissä keskellä katua. Hieno idea. Kiinnostavinta minulle oli kuitenkin ehkä opasteet. Suuret seiniin maalatut opasteet täydentyivät jonkinlaisella muokattavalla messuopastekonseptilla, joka näytti varsin toimivalta. Pitää perehtyä.

104:stä suunnistin Seinen rantaan, jossa oli Suomen Pariisin instituutin järjestämä suomalaisen Designin pienpaviljonki. Viisi merikonttia Notre Damen kohdalla ja viisi lisää Mitterrandin kirjaston kohdalla. Välimatka kuljettiin letkeästi charter-veneellä viinejä ja ruokia maistellen. Paikalla oli myös Kaapelin Lasten ja nuorten arkkitehtuurikouu Arkki sekä suvilahtelainen tekstiilitaiteilija Outi Martikainen. Sekä tietenkin lukuisa joukko muita tuttuja ja puolituttuja.

104 länteen (huomaa kivoja vinoja naruja ja henkistyneitä ihmisiä):

Ja itään (huomaa peili):

Paikallinen Slow Food -yhdistys:

Siirrettävä ja muokattava itsekseen seisova opaste. Lienee saksalaista suunnittelua:

Tarvittava uusi ripustuspisteistö oli tehty kiinnostavalla kokonaan uudella kerroksella teräsputkistoa. Istuu varsin sievästi vanhojen sekaan:

Keskuksen edellinen johtaja sai pakan ilmeisen sekaisin. Nykyisellä on kuulemma homma hallussa. Syytä onkin, kun nimi on painettu kausilehden kanteenkin (vai halutaanko näin korostaa, että valta talossa on tosiaan vaihtunut? Ei liene normaali tapa edes Ranskassa):

Suomi-paviljonki numero 1 (edes paikalliset eivät käsittäneet, miten joku on saanut luvat tähän tempaukseen, kaikenlainen mainonta kun on Seinen rannoilla kielletty).

Suomi-paviljonki 2 alajuoksulla. Paviljonkien väli on juuri se pätkä rive gauchea, joka on elävöitynyt viime vuosina huikeasti aktiivisen ihmisjoukon ja parin hyvän kapakoitsijan ajamana. Ihmiset valtasivat jokirannan takaisin. Ikävä kyllä ei ollut aikaa lonnia läpi.

Ja sitten turistikuvaotoksia. Mitterrandin kirjasto. Tästä mallia keskustakirjastolle. Sisäpihalla metsä. Ikkunasulkimet on hieno tarina. Niitä ei alunperin ollut, mutta kirjat ja niiden hoitajat alkoivat hikoilla liikaa, joten ne suunniteltiin ja asennettiin jälkikäteen. Nyt luukkujen satunnainen aukominen antaa julkisivuun elävyyttä, jota siinä ei alunperin ollut. Kehittelimme flash mob -ideaa, jossa koko seinän kokoisin kirjaimin "morsetettaisiin" LISÄÄ LIKSAA!.

Nykyaikojen massiivirakentamisen hengessä suuntasin La Defensen kaupunginosaan. Olipas juu. Kertakaikkiaan.

Riemukaaren uusi vastakappale:

Ja sen jo parhaat päivänsä nähnyt näköalahissilippujen myyntikoju:

Näkymä keskustaan päin (miilunmusta rakennuksen reuna äärimmäisenä vasemmalla on meillekin tutun Arevan pääkonttori):

Sitten suuntasin Grand Palaihin, jossa oli juuri auennut kesän suurteos. Tällä kertaa valtavan hallin ja ilmeisen massiivisen budjetin oli saanut käytettäväkseen Daniel Buren. Rinkuloiden halkaisija on luokkaa 4-6m ja niiden määrä satoja. Keskellä olevat mustat pisteet ovat viisimetristen peilien päällä käveleviä ihmisiä.