| Facebook | Instagram

News

Blogi: Hissipuheita kulttuurista

30.11.2018 klo 10:14


Hissipuheella viitataan yleensä lyhyeen myyntipuheeseen, jonka ehtii esittää vaikka hissimatkan aikana. Kaapelitehtaan C-rapun suuren hissin mukaan nimensä saaneessa LIFT-tapahtumassa, joka järjestettiin lokakuun puolivälissä Kaapelitehtaalla, kuultiin kuitenkin puheita kulttuurista, taiteesta ja mediasta.

Itselleni jäi mieleen erityisesti kaksi esitystä. Amerikkalainen aktivisti ja tietokirjailija Eli Pariser puhui journalismin kriisistä valeuutisten aikana. Hän mukaansa ongelman keskiössä on luottamuksen vajaus.

Pariser kertoi luottamuksen rakentuvan lämmöstä/empatiasta sekä kompetenssista, ja hänen mukaansa journalismi on viime vuosikymmenet systemaattisesti keskittynyt vain kompetenssiin ja jättänyt empatian unohduksiin. Juuri tämä selittää Trumpin suosion Yhdysvalloissa ja brexit-puolen voiton Iso-Britannian kansanäänestyksessä. Kansanosat, joiden etuja ei ole ajettu vuosikymmeniin, ovat tunteneet jääneensä unohduksiin. Nämä kansalaiset eivät välitä asiavirheistä, valheista tai vajavaisesta kompetenssista, jos kokevat että henkilö niiden takana on heidän puolellaan ja ymmärtää heitä.

Pariser peräänkuuluttaakin sitä, että saavuttaakseen yleisönsä luottamuksen takaisin journalismin tulee  mennä lähemmäksi yleisöään ja pystyä vetoamaan järjen ohella yleisön myötätuntoon, uteliaisuuteen ja empatiaan.

Toinen puhe, joka jäi mieleeni, oli hollantilaisen professorin Dick Rijkenin esitys. Rijken puhui kulttuurin roolista verkottuneessa yhteiskunnassa. Hän muistutti siitä, että länsimaisen yhteiskunnan totuuskäsitys on vaihtunut järkiperusteisesta tunneperusteiseen aikojen saatossa heiluriliikkeen tavoin ja että taidesuuntaukset ovat tulkinneet tätä muutosta valistuksesta romantiikkaan, romantiikasta realismiin, realismista symboliikkaan jne.

Elämme paraikaa järkiperusteisen uusliberaalin ja teknokraattisen ajan jälkinäytöstä, ja heiluriliike on jälleen kääntynyt takaisin tunteeseen päin, koska sääntöjä palvova EU-yhteiskuntamme on kykenemätön käsittelemään pehmeitä arvoja. Se ei pysty päätöksentekoon kuin eksaktien mittareiden ja tarkkojen määritelmien avulla. Reaktiona tälle sääntöuskovaisuudelle onkin syntynyt sen täydellinen vastakohta eli Trump, jonka kannattajille totuuskäsitys on täysin tunneperäistä ja omaan yhteisöön pohjautuvaa: mikä hyvänsä on hyväksi omalle heimolleni, olkoon totta.

Rijkenin mukaan yhteiskuntamme tarvitsee nyt työkaluja, joilla pystymme puhumaan vaikeasti määriteltävistä ja hankalasti mitattavista asioista ja siinä juuri taiteella ja kulttuurilla on vuosituhantiset perinteet.

Pariserin ja Rijkenin puheiden sanoma on yhteneväinen: meidän tulee pystyä integroimaan tunne, lämpö ja empatia takaisin demokratioidemme perusrakenteisiin, jotta kansalaiset voisivat kokea ne jälleen merkityksellisiksi itselleen. Kulttuuri on merkitysten luomista ja juuri siksi taide ja media ovat avainasemassa tässä tehtävässä.  

Kaapelitehtaalla ja Suvilahdessa sadat taiteen, median ja kulttuurin ammattilaiset luovat merkityksiä työnsä kautta päivittäin. Teidän roolinne tässä yhteiskuntamme murrosvaiheessa on äärettömän tärkeä  yrittäessämme ymmärtää toisiamme paremmin ja yrittäessämme luoda yhtenäisempää maailmankuvaa. Kulttuurilla parempaa elämää!

Eli Pariserin ja Dick Rijkenin puheet, samoin kuin kaikki muutkin LIFTin päälavan esitykset, ovat katsottavissa Yle Areenasta puolen vuoden ajan.

Koostevideon koko tapahtumasta voit katsoa täältä (YouTube)

- Kiinteistö Oy Kaapelitalon toimitusjohtaja Kai Huotari

Kuva: Sebastian Rosenberg / Kapina Productions, LIFT 2018, kuvassa Eli Pariser