| Facebook | Instagram | Twitter

News

JA TÄHÄN KOHTAAN SITTEN SITÄ LUOVUUTTA, JOOKO?

Stuba Nikula
30.3.2011 klo 13:34

Eurooppalainen harrastus ottaa uuteen käyttöön satamia, telakoita, lentokenttiä ja muita laajoja entisiä teollisuusalueita on voimissaan myös Hampurissa. Hafencity (www.hafencity.com) on parinkymmenen vuoden projekti, jonka kokoluokka on n. puolitoista Kalasatamaa (tai Jätkäsaarta).

Yksi alueen vanhoista ratapihoista makasiineineen on suunniteltu luovan toiminnan, taiteen ja kulttuurin käyttöön. Ja tällainen käyttö tarvitsee saksalaisen ajattelun mukaan käynnistyäkseen symposiumin, jota seuraa kuukausittaiset seminaarit ja workshopit.

image

Symposiumin rahoilla minutkin lennätettiin paikalle puhumaan ja katselemaan.

Symposiumin pitopaikka oli jo 80-luvun alussa alkanut projekti Kampnagel (www.kampnagel.de). Varsin kiinnostava paikka, jonka sijainti vain ikävä kyllä ei ole kovin järkevä - tuntui jotenkin tutulta.

image

Laskin ohjelmasta jonkunkin professor doktorin, yhden vielä pitemmän akateemisen tittelin sekä itseni. Tämä lupasi rivakkaa keskustelua ja napakoita kommentteja. Takkuileva simultaanitulkkaus vahvisti elämystä vielä kivasti. Onneksi oma osuuteni oli 20 minuutin yksinpuhelu ja sitä seurannut kyselyhetki.

image

Oberhafenin alue (www.hafencity.com/en/quarters.html) sinällään on ihan kiinnostava. Kummallinen kapea ja pitkulainen 9 hehtaarin maakaistale uuden alueen ja vanhan kaupunkirakenteen välissä. Rakennukset ovat makasiinimaisia ja pitkiä. Pisin 400m. Yhteensä pinta-alaa on n. 15 000m2.

image

Yhteistä lähes kaikille rakennuksille on katetut lastauslaiturit poispalaneiden VR:n makasiinien tapaan. Katettua julkista ulkotilaa ei Helsingissä ole enää lainkaan eikä Hampurissakaan kuulemma tuhlattavaksi asti. Kiitos vaan kaikille maailman tehokkuus- ja turvallisuuskonsulteille.

image

Alue on vielä virallisesti ratapihaa, mutta tilanne alkaa muuttua 2013 alkaen. Sitä ennen siis keskustellaan, tehdään selvityksiä, verkotutaan, kahvitellaan, workshopataan ja tuotetaan ainakin powerpointtia. Kun vain eivät yliteoretisoisi koko hommaa, kuten aloitussymposiumin perusteella tuntuisi tapahtuvan.

image

Jahkailuun käytetyn ajan takia momentumin missaaminen on monen tällaisen projektin helmasynti. Itse karsastan myös tuota suunnittelupöydällä tehtyä ajattelua. "Menkäähän kaikki kuulit tyypit fiksipyörillänne tuohon nurkkaan kaupunkia luomaan ja kehittelemään, niin meidän isojen poikien on kiva katsoa teitä lasilaatikoistamme."

image

Muu Hafencity rakentuu jo kovaa vauhtia. Kuulemma ikävästi tiellä ollut vanha kaasutehdaskin on saatu purettua. Puolen miljardin euron loppuhintaa lähestyvä konserttitalo (en.wikipedia.org/wiki/Elbe_Philharmonic_Hall) on harjassaan ja ensimmäiset megalomaaniset pääkonttorit ovat loppusuorallaan. Oma yliopistokin on tekeillä.

image

Hafencityn teiden nimet ovat shanghaita, sumatraa, kongoa ja muuta vastaavaa. Niin kai se on, että  istuupa nimistölautakunta missä tahansa millä tahansa kokoonpanolla, niin mielikuvituksella on rajansa. Onkohan jonnekin istutettu väkisin hampurin satamaslangiksi nimettyjä toreja?

image

Tarttee varmaan käydä jonain tulevana vuotena kurkkaamassa miten hommat etenee. Saksalainen suunnittelujänne ulottuu malttamattomasti myös vuoteen 2034, jolloin joen keskustan puolella olevan tukkutorihallialueen vuokrasopimus raukeaa. Se kuulemma avaa uusi mahdollisuuksia myös Oberhafenille. Se näkee, ken elää.

LOFT ETAGI JA KYMMENKUNTA KAPAKKAA

Stuba Nikula
15.11.2010 klo 08:33

Kaikessa Venäjään liittyvässä kulttuuritekemisessä maan ahkerimman toimijat titteliä pitävä Korjaamo vetää kolmivuotista projektia, jossa pyritään yhdistämään helsinkiläisiä ja pietarilaisia riippumattomia kulttuuritoimijoita. Kunnianhimoinen tavoite, jota alettiin todenteolla määritellä kaksipäiväisessä seminaarissa. Ensimmäinen päivä oli Korjaamolla enkä ehtinyt paikalle, mutta jälkimmäinen osio Pietarissa mahtui aikatauluun. Ja hyvä, että mahtui, sillä olin yksi puhujista ja yhden keskusteluryhmän sihteeri.

image

Kokouspaikkana toimi Ligovskyllä sijaitseva Loft Etagi -niminen kulttuurikeskus, jonka neljänteen kerrokseen kiipesi kymmenhenkisen viisikansallisen projektiryhmämme seuraksi hiukan toistasataa paikallista toimijaa kuvataiteen, teatterin, tanssin ja muotoilun alalta. Itse pidin viidennen kerroksen viinibaaria ja jopa kolmannen kerroksen design-kahvilaakin luentosaliamme houkuttelevampina. Mutta kuten toisen päivän jälkeinen ilta ja yö sittemmin osoittivat, ruoka ja juoma ovat hyvin keskeinen osa kulttuurivaihtoa ja baareista ei ole pulaa.

image

Virallinen osuus sisälsi case-esittelyjä, teoriaa ja puuduttavaa tulkkausta. Keskeisin yhteenveto loppupäivän keskustelussa oli: "your situation is utopi for us". Matka jatkuu ja katsellaan muuttuuko utopia konkretiaksi.

Hapen lopullisesti loputtua luentosalista pidettiin pieni tauko, jonka aikana ehdin kurkata ympärilleni. Talossa on työtiloja, pieni kauppa ja muutamakin galleria. Opastettua kierrosta ei ollut, joten hiukan hämäräksi jäi kuinka paljon, kenelle, miksi ja kenen toimesta.

image

Yksi neljästä brittiläisestä puhujasta vastasi omalta osaltani reissun arvokkaimmasta annista. Rouva tutkii organisaatioiden toimintaa yhteiskunnassa hiukan normaalia teroreettisemmin ja piirsi illallispöydän paperiliinaan kuvion, jolla selitti kulttuurin ikuisen uudistumisen, korjasi nykyisen rahoitusrakenteen viat ja vieläpä hahmotti organisaatioiden johtajuuden erilaisuudet ja vaiheet. Kaiken tämän vartissa ja täysin aukottomasti. Kuvio alla. Oppikaa.

image

Kaikenselittävien kuvioiden jälkeen paikalle saapui George, jonka mukaan ryhmämme nuorempi puolisko lähti tutustumaan pietarilaiseen baarikulttuuriin. Sekava, uuvuttava ja aamuseitsemältä päättynyt retki oli vähintäänkin antoisa. Kävi ilmi, että luentomme oli tehnyt meistä pienimuotoisen tietyn piirin nähtävyyden, joten paikan kuin paikan ovet aukesivat sujuvasti ja tarjoilu oli ripeää. Todistusaineistoa kameraan ei kertynyt kuin erään vain kutsuvieraita sisään päästävän galleria-baari -yhdistelmän vessapaperikokoelma.

image

Kierros päätti virallisen ja epävirallisen osuuden, jonka jälkeen jäin omalle osuudelleni. Käveltyäni viidessä tunnissa oloni tasaiseksi ja kasvoilleni aiempaa luonnollisemman punoituksen siirryin Georgialaisen ruoan ja sirkuksen pariin. Pari pistäytymistä oluelle toki nähtävyyksien väleissä. Lähtöpäivänä en malttanut kävellä oli, kun vastaan tuli Russian State Museum of Arctic and Antarctic. Kyllä sitä yhden museonkin voi kurkata, niitä kuulemma pietarissa on muitakin.

image

TREFFIT BASTIONIN KÄTKÖISSÄ

Anni Sundell
22.9.2010 klo 11:51

Syksyn TEH Meeting pidettiin Moritzbasteissa, Leipzigissa, Saksissa. Suomalaisittain hienoa - historiallisen Saksin mukaan on nimetty koko maa. Leipzigin vieressä on hieman särmikkäämpi Dresden. Berliinistä käsin ne ovat kuin Lahti ja Tampere (junamatka Leipzigiin 1 t ja Dresdeniin 2 t), Maineikkaita taidekouluja, taidemuseoita ja ateljeetilaa vanhoissa tyhjissä tehtaissa on väkimäärään nähden enemmän kuin tarpeeksi, joten saksilaiskaupungeista on kehittymässä uusia berliinejä.

Huomio kiinnittyi Berliinistä tuttuihin, lukuisiin liisteröitäviin julistepintoihin. Keikoista ja tapahtumista tiedotus hoituu kaupunkitilassa, siellä missä ihmiset liikkuvat. Pyöreitä pylväitä oli eri puolilla kaupunkia, ei pelkästään kulttuurikeskittymissä. Moritzbasteilla oli kyllä oma pylväänsä, ja toisen tärkeän kulttuurikeskuksen Werk 2:n edessä oli julisteseinä.

image      image
Pintandwefallia ja Indicaa, peräkkäisinä päivinä...

 image
Moritzbastei on 1500-luvulla rakennettu puolustuslinnoitus kaupungin ydinkeskustassa. Valtavasta kellarilabyrintista näkyy maan pinnalle vain matala rakennelma.

image
Alas kurkistamalla muurien kätköistä löytyy viihtyisä terassi.

image

image

image

Muurien ja kaltereiden takana syötiin, juotiin ja tehtiin isoja päätöksiä innostuneissa tunnelmissa. TEH on elämänsä iässä 27 vee, eikä onneksi mikään loppuunpalanut rokkari. Verkosto laajeni jälleen, nyt mukana on jo 51 keskusta. Uudet keskukset ovat Lódzissa, Västeråsissa ja Bratislavassa. Lähiaikojen kokousten keskustelunaiheena tulee olemaan, miten loputonta ameebamaista laajenemista voisi jotenkin säädellä. Niin monet muutkin Euroopan kulttuurikeskukset täyttävät TEH-kriteerit, ne ovat monitaiteellisia, itsenäisiä jne. Potentiaalisia jäsenehdokkaita voisi olla satoja. Eniten TEH:iä kiinnostavat maat, joista ei ole jäseniä, eli Espanja, Kreikka jne. Tämäkin edistyy, näyttävä espanjalaisdelegaatio oli tullut tutustumismielessä mukaan Meetingiin.

Yleisfiilis oli mainio, mutta välillä tuntui että porukka katosi Moritzbastein labyrinttien syövereihin. Kokouspäivien iltoina eri tiloissa saattoi nähdä ainakin viisi bändiä ja tanssia kuuden DJ:n tahtiin. Perjantaina teemana oli "Girls in the Front" eli naislaulajilla varustetut bändit. (Ei vaikuta kovin erikoiselta... ehkäpä Saksassa naiset eivät yleisesti soita esim. rumpuja?)

Keikkapaikkana Moritzbasteissa ei ole kehumista, ilmeisesti historiallinen rakennus on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä (vrt. Merikaapelihalli), joten akustiikkaan ei ole kiinnotetty huomiota. Pelkkä tiiliholvikaari - ei hyvä. Ennemmin kuin oikea keikkapaikka, Moritzbastei on muinaismuisto jossa on keikkoja. Ongelmana vain on, että Moritzbastei on lähes pelkästään keikkapaikka. Muita tapahtumia on vain harvoin, satunnaisia tanssiesityksiä ym.

Perjantaina oli workshoppeja, joiden aiheet vaihtelivat talouden alkeista kestävään kehitykseen ja meditaatioon. Stuban excel-tykitys olisi varmaan ollut workshopeista hyödyllisin, mutta keskityin mielummin makaamaan joogamatolla ja kuuntelemaan espanjanamerikkalaisen parantaja/jazzlaulaja/opettajan juttuja grounding-meditaatiosta...

Lauantaina pääsimme tutustumaan Leipzigin muihin kulttuurikeskuksiin. Valitsin kohteeksi Werk 2:n. Leipzigin Suvilahdessa on keikkapaikkoja, graffitimaalausseiniä ja graffitikulttuuria edistävä yhdistys, Grafftiverein.

image

image

image

image

image
Biletarjonnassa jyrää Depeche Mode -teema.

image
Ja vuosittainen Bach-festivaali.

image
Graffitimaalareille ei ole varattu pelkkää aitaa, vaan talon seinää.

image

Erilaista kuvataidemenoa oli seuraavana yönä laitakaupungin entisellä teollisuusaluella, Spinnereissa. Noin 10 hehtaarin kokoisessa vanhassa puuvillatehtaassa on jo 15 galleriaa/näyttelytilaa ja siellä työskentelee noin 100 taiteilijaa. Tiloja kunnostetaan koko ajan lisää. Aiemmin samana päivänä oli järjestetty kierroksia gallerioihin ja avoimiin ateljeihin.

image
Avajaisbileiden meininkiä. Tarjolla hyytelöä, suoraan pöydältä syötäväksi!

image
Ja foliolla luotua glamouria.

image
Tämä on tulevaisuuden tärkeä kadunkulma. Nyt ympärillä on vain pimeää ja tyhjiä katuja.

Spinnereissa ja sen ympäristössä on jotain samaa tunnelmaa, mitä voin kuvitella olleen 80- ja 90-lukujen taitteessa Kaapelitehtalla. Tai samoihin aikoihin Berliinissä.

PIHAKIRPPIS 21.8.

Soile Kaukolander
3.9.2010 klo 07:54

ULKOTALLINNAA POLKUPYÖRÄLLÄ

Stuba Nikula
6.8.2010 klo 12:11

Vuosi sitten sain opastetun Tallinnan kiertoajelun silloiselta kulttuurikaupunkipäällikkö Mikko Fritzeltä. Mikon oppien mukaisesti lähdin tälläkin kertaa katsomaan "nähtävyyksiä" polkupyörällä. Erinomainen tapa välttää vanhan kaupungin autenttinen hansa-tunnelma ja ylihinnoitellut ja -kansoitetut kujat. Varsinainen matkan syy oli tällä kertaa tutustuminen Telliskiven alueeseen, jota yksityinen omistaja kehittää kulttuuritoimijoiden toimialueeksi. Ovat vierailleet Kaapelilla sen verran tiheään, että vastavierailu oli vähintään paikallaan.

City Biken vuokraamo palveli taas kerran 10 min kävelymatkan päässä satamasta (google maps). Kuuden tunnin fillarivuokra 10 euroa. Ehdottoman suositeltavaa.

image

Ensimmäiseksi kohteekseni valitsin Uus Maailm -kaupunginosan, joka on yhteisöllisen asumisen ja arvokkaan peruskorjaamisen korttelisto pari sataa metriä vanhan kaupungin muurin eteläpuolella. Läpipolkemalla kokonaisuus ei aivan auennut, mutta nettisivunsa onneksi ovat kattavat. Virossa ollaan hypätty monella tavalla välivaiheita ohittaen ennakkoluulottomasti neuvostoajasta moderniin yhteisöllisyyteen vähän kuin kirjeestä faxin yli suoraan sähköpostiin.

image

Jo Uus Maailmssa aloin tajuta millainen määrä vanhoja puutalokaupunginosia vanhaa kaupunkia ympäröi. Toivottavasti riittää luovaa luokkaa ja uusvanhoillisia snobeja korjaamaan ne kaikki. Ikkunaremonttitapa sai sydämen vuotamaan verta. Alumiinipoka väärällä ruutujaolla on vallitseva standardi, joskin poikkeuksiakin onneksi löytyy.

image

Seuraavaksi etupyörä kohti TEH-sisarkeskus Polymeeria (google maps), jossa tajusi taas sen, ettei kulttuurikeskus ilman kahvilaa ole kuin tapahtumapaikka, joka uinuu muut ajat. Ennakkoluulottomasti "portista" sisään ja pihalle.

image

Jossa ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin taas yksi huokausten silta lisää kokoelmiin. Pitäisiköhän joskus pitää joku seminaari siitä, mihin näitä siltoja on tai voisi käyttää...

image

Sitten keula kohti Telliskiveä (google maps), jossa vastassa olikin viiden hengen delegaatio.

image

Neuvostoarmeijalta tyhjäksi jäänyt 24 000 m2 kokonaisuus on kiinnostava monella tapaa. Keskellä kehittyvää kaupunginosaa, kahden puutaloalueen välissä, kivenheiton päässä päärautatieasemasta ja monella tapaa Kaapelin mallia toteuttava alue. Omalla tapaa kiinnostavaksi rakennukset tekee myös se, että armeijan ei ole koskaan tarvinnut raportoida tekemisistään esim. kaupunginarkistoon. Sähkö-, putki- tai rakennepiirustuksia on kuulemma turha etsiskellä mistään. Puolittain sotilaiden rakentamat viritelmät selviävät omistajilleen talvi kerrallaan, kun jossain poksahtaa tai tussahtaa ja sitten on kylmä tai pimeä. No, eipä toisaalta ole museovirasto niskassa.

image

Taas yksi silta kokoelmiin. Alue koostuu kymmenkunnasta rakennuksesta, joista n. puolet on jo jollain tapaa käytössä. Pääosa n. 100 vuokralaisesta majailee vanhassa hallintorakennuksessa.

image

Silmäämiellyttävästi vähän remontoiduissa tiloissa majailee arkkitehtejä, muotoilijoita, graafikoita ja mm. filmifestarin päämaja. Isompiin tiloihin on tulossa teatteria, lastentarhaa ja pajoja. Yksi rakennus on jo täytetty bändien treenikämpillä.

image

Erilaista taideprojektia on jo ollut. Tässä vihreä sali. Tai siis nyttemmin valkoinen, kun Helsingissäkin vuosittain Taik:in kutsumana käväisevä Ahne-taideprojekti maalasi seinät.

image

Polkupyöräily on nouseva trendi Tallinnassa. Ja miksei olisi, kun mäkiä ei juuri ole ja etäisyydet lyhyitä. Ensimmäiset fiksipyörät suhivat jo kaduilla iPadit polkijoidensa laukuissa. Telliskivessä on pyöräkorjaamo/tunaamo vähän Christianianin malliin

image

Vanhassa tehtaassa oli myös työläisten kokoontumissali, jossa neuvostomalliin kerrottiin mitä kullakin viikolla piti ajatella. Salin takana oli tehtaan oman radioaseman studio, jossa tuotannon loppumisen jälkeen oli kuulemma levytkin siistissä rivissä odottamassa seuraavaa DJ:tä.

image

Parin kivenheiton päässä (google maps) Telliskivestä sijaitsee sata vuotta vanhat lentovenehangaarit, joita nyt korjataan merimuseon käyttöön. Vielä vuosi sitten paikalla oli vain rappeutuvaa betonia. Nyttemmin jostain Euroopasta on löytynyt identtiset rakennelmat, joiden korjausohjeiden mukaan Tallinnassakin nyt toimitaan. Akustiikkasuunnittelijan ja lumikuormia laskevan insinöörin painajaisia, mutta kauniita yhtä kaikki.

image

Sadan metrin siirtymä vanhaan Patarein vankilaan (google maps) ja sisäpihan perukassa aivan meren rannassa on hyvin kaurismäkeläinen baari-ilmestys. Paikka sai paikallisoppaissa sen verran riipivät fiilikset, ettemme pysähtyneet edes kalaleivälle ja oluelle. Omasta mielestäni Patarei on yksi mielenkiintoisimpia turistikohteita kaupungissa. Vaan harvoinpa jaan mieltymyksiäni mielenkiintoisista paikoista enemmistöjen kanssa. Jopa kävelymatkan päässä keskustasta.

Hiukan yllättäen isäntäni olivat järjestäneet käynnin myös vanhaan voimalaan, Kultuurikateliin (google maps). Itselleni kolmas visiitti - heistä isolle osalle ensimmäinen. Noin seitsemän eri version jälkeen projekti on nyt kunnallisessa johdossa ja keväällä aukeaa ensimmäisen vaiheen korjausten jälkeen tiloja taidekoululle, museoille yms.

image

Vahvasti kunnallispolitiikan värittämän prosessin vetäjä on nyt luottamustaherättävästi Von Kraahl -teatterin johtaja. Kunnes saa potkut, voisi skeptisempi todeta.

image

Purkutyöt ovat vahvasti käynnissä ja suuri osa vanhoista koneista ja kuulemma kaikki asbesti on jo muualla. Hiukan yllättäen kreosootti tms. ei haissut nenään. Rahanpolttaminen jonkin verran.

image

Tässä isäntäni sekä paikallisen kulttuurikeskuksen neiti ihmettelemässä vinon hiilenkuljettimen luomaa aivoilluusiota. Grynderitaustaiset Telliskiven puuhamiehet totesivat, että paikka on enemmän "theme park" kuin "somethin you can make money with". Ja allekirjoitan väitteen. Kerroksia ja puolikerroksia on tolkuttomasti ja väleissä niin hankalan muotoisia usein ikkunattomia tiloja, ettei minkään kovin järkevän toiminnon sijoittaminen sinne tapahdu aivan ilman mielikuvitusta ja hyvää tahtoa.

image

Telliskivi ja Kulttuurikatel eivät siis onneksi kilpaile vuokralaisista tai (ainakaan vielä) yleisöistäkään. Aika näyttää mitä Tallinnassa tapahtuu, mutta ollakseen tuollainen Helsingin puolikas huikea määrä tiloja luovalle luokalle sinne on rakentumassa. Kaikkea sekoittaa myös tuleva kulttuurikaupunki 2011 -vuosi, mutta siihen isännät tuntuivat suhtautuvan jo terveen heppoisesti.

OPASTEITA, KIELTOJA, PARKKIRUUTUJA JA MAKKARAA - NÜRNBERG

Stuba Nikula
22.7.2010 klo 12:31

"Meillä on kolmen vuoden EU-hankerahoitus viiden kaupungin kanssa. Projekti koskee kussakin kaupungissa olevan vanhan tehdaskokonaisuuden kehittämistä luovan toiminnan keskuksiksi ja hautomoiksi"

Jos saisin euron jokaisesta kuulemastani tällaisesta virkkeestä olisin rikas mies. Tällä kertaa tarina jatkui yhtä omaperäisillä virkkeillä: "Projektin käynnistysseminaarissa on tarkoitus hakea kokemuksia jo toimivista kokonaisuuksista. Pääsisitkö pitämään 30 minuutin esityksen Kaapelitehtaasta luovan toiminnan keskuksena? Maksamme matkan ja majoituksen".

Koska seminaaria kasasi kokoon suhteellisen tuttu ja mukavaksi tietämäni ihminen ja ajankohta osui sopivasti loman lopuksi, ajattelin tämän kerran lupautua. Eipä ollut kokouspaikka Nürnbergkään ennestään tuttu.

Perille päästyäni ihastelin saksalaisen logistiikan toimivuutta. 90 minuutissa olin kulkenut kentältä hotelliin kahdella metrolla, käynyt huoneessa ja palannut metrolla keskustaan ja jo syönytkin ensimmäiset bratwurstini.

Aamulle maleksin kokouspaikka Zentrifugeen ja ihastelin vanhan tehdasalueen opasteita siinä määrin, että niistä tuli kuvauksen pääasiallinen aihe pitkäksi aikaa.

image

Koko vanha AEG:n alue on 30 rakennuksessa 167 000m2 yksityisessä omistuksessa olevaa keskustasta n. 3km päässä sijaitsevaa vanhaa pesukonetehdasta. Nyttemmin jo 60 000m2 on vuokrattu erilaislle yrityksille. Taidetta ja luovuutta edusti 600m2 kokoustilamme ja 70 taiteilija-ateljeeta.

Vertailutietona voi mainita, että tien toisella puolella on tyhjillään yhdessä rakennuksessa 200 000m2. Paikallinen versio Hobby Hallista meni nurin ja jätti varastonsa jälkipolvien ongelmaksi. Opinpa myös sen, että pelkästään Saksassa on 2 000km2 tyhjää teollisuustilaa. Se on 2 000 000 000m2. Tuon kokoiseen tilaan mahtuisi vessaan kaikki kiinalaiset yhtä aikaa. Vaan ei taida olla tarvetta.

image

Kokousannista (http://www.kuf-kultur.de/angebote/eu-projekt-second-chance.html) sen enempää mainitsematta maailma ei muuttunut tässäkään seminaarissa näilläkään EU-euroilla. Yllätys tai ei, keskityin opasteiden ihailuun.

image

Alueen peruskorjauksessa ei tällä kertaa alunalkaenkaan ollut suuria arkkitehtuurillisia tavoitteita. Pääosin 60-luvulla rakennettu tehdasalue oli jopa minun mielestäni hengetön. Uusi hienoinen ylisaneeraus ei ollut jättänyt jäljelle juuri muuta ihailtavaa kuin vanhat uudelleenmaalatut opasteet - mm. maassa.

image

Opasteiden lisäksi saksalaiseen tehokkuuteen kuuluvat kieltomerkit. Tässä pääportin vartiokopista kahvilaksi muutetun parakin viereinen puomi ja yhdeksän erilaista kieltosignaalia. Pääosin uusia kaiken lisäksi. Kahvila vaikutti mukavalta. Jos olisi ollut aikaa kahvitella.

image

Alueen esittelykierroksen aikana varsin bisnesvetoinen developpermanageri Bertram kertoi, että rakennusten välisiltä pihoilta on purettu 30 000m2 pihakatoksia. Parkkipaikoiksi saatoin päätellä. Jos on 167 000m2 tilaa, niin eikö mersut kannattaisi laittaa johonkin taloon ja jättää pihoja ihmisille? Tälle pihalle sai tulla vain hätätapauksessa evakoitumissignaalin alle odottamaan pelastuslaitosta.

image

Generaattoorit ne Saksassa vasta vaarallisia ovatkin.

image

Seminaarin päätteeksi menimme kaupungintalolle pormestarin vieraiksi. Puheen selkein anti oli tieto siitä, että Nürnbergin kaupungissa tuotetaan päivittäin 8 miljoonaa bratwurstia. Niitä pieniä. Vasemmalla tulkki ja oikealla kainalohousuinen tuimailmeinen herra, jonka rooli jäi epäselväksi. Eikä pormestarikaan ollut pormeasti vaan apulaiskaupunginjohtaja.

image

Pormestari kokousti viereisessä huoneessa.

image

Kipaisin kaupungintalolta ulos terassille, jonka pöydissä ei saanut ruokkia lintuja.

Tarkoitukseni oli yhyttää Z-Bau -kulttuurikeskuksen Willi ja Stephan, jotka veivät minut kierrokselle keskustan eteläpuolella sijaitsevaan vanhaan natsipuolueen paraatikenttään (http://www.museums.nuremberg.de/documentation-centre/index.html), jonka äärimmäinen parakki on heidän toimintakeskuksensa.

image

Speerin arkkitehtuurin kulmakivi oli megalomaanisuus ja sitä täällä riitti. Puolentoista tunnin kiertokävelyn aikana vastaan tuli aika kasa kuvista ja dokumenteista tuttua maisemaa. Yksikään rakennelma ei mahtunut normaalikameran etsimeen. Suurin osa aukeista oli vähemmän kuvauksellista parkkipaikkaa muutenkin. Ao. kuvassa 2km pitkä ja 60m leveä paraatikatu, jonka kannen 60 000 graniittipaatta palvelevat nyt - yllätys yllätys - paikallisia mersuja, joita sinne ajavat viereisten jalkapallostadionin, jääkiekkohallin ja messukeskuksen kävijät.

image

Lopulta päädyimme alueen rähjäisimpään nurkkaan, jota ei ollut edes opasteissa. Siis Trans Europe Halles -verkostomme sisarkeskukseen Z-Bauhun (http://z-bau.info/html/index.php).

image

Keskus oli vasta voittanut purku-uhkansa ja nyt siellä pohdittiin miten kaupunki aikoo käyttää 5 miljoonaa euroa viidessä vuodessa suojellun rakennuksen kunnostamiseen. Taiteilijat, talonvaltaajat, sirkuskoululaiset ja punkkiklubin asiakkaat odottavat loppusopua suhteellisen jännittyneinä.

Koittakaapa muuten suunnistaa Z-kirjaimen muotoisessa rakennuksessa. Outo kokemus.

image

Paahtavassa helteessä kuljetun kierroksen perään pääsin paikallisoluista kuuluisan biergartenin varjoon syömään bratwursteja. Sellaisia isompia.

KAAPELITEHTAALLINEN KAKOLAA

Stuba Nikula
19.7.2010 klo 12:45

Jostain syystä olen käynyt Turussa viimeisen puolen vuoden sisään yhtä usein kuin edellisen kahden vuoden aikana yhteensä. Samalla, kun voin todeta, ettei virhe tule toistumaan, haluan kertoa kaupungin mielenkiintoisimmasta turistikohteesta.

Ruisrockin perjantain annin kauhujen laannuttua suunnistin paikalliseen turisti-infoon ja ostin itseni kahdeksi tunniksi Kakolaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kakola). Opastettuja kiertokäyntejä piti alun perin järjestää vain viime vuoden kevään ajan, mutta suosion suuruuden vuoksi ajeluita järjestetään vieläkin. Näillä näkymin viimeistä kesää, kun alueen kunnostaminen ja uudisrakentaminen alkaa pian.

Kakola (www.kakola.fi) on Turun keskustan suurin peruskorjaus ja uudisrakennuskohde. Valtion omistamalla 22 hehtaarin tontilla on nyt 53 000m2 rakennuskantaa ja toukokuussa lopullisesti vahvistettu kaava antaa n. 50 000m2 uudisrakennusoikeutta. Siis toimistoa ja asuntoja kahden Kaapelitehtaan verran. Alla paikallisen KSV:n sivuilta lainattu havainnekuva loppuunrakennetusta alueesta.

image

Toistaiseksi alue on suljettu ja tyhjä. Vangit siirrettiin uuteen Turun vankilaan syksyllä 2007 yhden viikonlopun aikana. Sen jälkeen muutama varsinaisen vankila-alueen ulkopuolella sijaitseva vanha työntekijöiden puinen asuinrakennus on myyty uusille omistajille, mutta loppualueella pyörii vain tuuli, tulevan suunnittelijat ja me turistibussilla tuodut kerran päivässä.

image

Paloissa aikanaan kauas keskustan ulkopuolelle rakennettu alue on vaihtelevassa kunnossa, mutta yhtä kaikki kaunista katseltavaa. Isolta osin omalta tontilta omalla työllä kaivetusta kivestä tehdyt +/- satavuotiaat talot jakavat ulkoalueen miellyttäviksi pihoiksi, joilla linnut laulaa ja voikukat kukkivat.

image

Kakolallakin on oma huokausten siltansa. Tämä johtaa vasemman puolen reissuputkasta (jossa vietettiin ensimmäinen ja viimeinen yö) varsinaisiin vankilaosastoihin. Huokaukset lienevät olleet raskaampia kuin esim. Kaapelitehtaan sillalla, jossa paraikaa voi ihastella tomaattien ja salvian kasvamista.

image

Sisällä muistaa taas olevansa vankilassa, jonka ainoa tehtävä on vapauden riistäminen kansalaiselta. Aikoinaan muitakin rangaistuksia sai käyttää (vettä ja leipää, 45kg kahleet, pakkotyö), mutta nyttemmin tällaisista lisävirikkeistä on luovuttu.

Kakola oli 80-luvun vankilauudistukseen asti kuuluisa siitä, että sinne "pääsi" vasta 6- tai 7-kertainen rikoksenuusija tai erityisen raaka murhamies. Erilaisiin vankilapedagogioihin pohjaavia suljettuja osastoja oli useampia ja meininki niissä sen mukainen.

image

Yo. kuvassa suljetun osaston gymin siirtämättä jäänyt penkkipunnerrusteline. Aivan käytävän alanurkassa näkyy luukku, josta vangit työnsivät täyden paljun odottamaan luottovangin tekemää tyhjennystä.

Kakolan kuuluisista asiakkaista kuuluisin lienee Volvo Markkanen, jonka pikkuruinen selli oli nähtävissä lähes alkuperäisessä asussaan.

image

Ainoa konkreettinen uusiokäyttösuunnitelma on vanhan länsisiiven muuttaminen verohallinnon tiloiksi. Muutama selli kuulemma voitaisiin jättää muistuttamaan verojen maksamisen tärkeydestä. Retkeilymajaakin kuulemma suunnitellaan. Ao. kuva on rakennuksen ylimmän kerroksen harrastetiloista, joista aukeaa huima näkymä kolmeen suuntaan kaupungin yli ja merelle. Nurkkaan oli rakennettu bändikämpää vastaava soittohuone, joka kulki nimellä "taide tupa".

image

Kiinteistöteknisesti vankilat ovat yhtä lailla kiehtovia kuin esim. kasinot ja huvipuistot. Erityinen käyttötarkoitus tuo mukanaan teknisiä ja logistisia tarpeita, joita ei ilman kokemusta osaisi ennakoida. Tässä punaisen napin logiikka on tuttu mistä tahansa, mutta noita keltaisia näkee harvemmin.

image

Kakolassa on toiminut kaksi kirkkoa. Toinen varsinaisessa Kakolassa ja toinen viereisessä lääninvankilassa. Kakolan kirkkosali on desakralisoitu, eli se ei toimi enää kirkkotilana. Samaa salia pienennettiinkin jo kerran, kun sunnuntainen jumalanpalvelupakko poistui ja yllättäen kävijämäärät laskivat. Hienon neuvotteluhuoneen tästä saisi. Vankilapapit olivat kuuluisia ahkerina vihkijöinä. Aviostatus helpotti perhetapaamisten järjestymistä.

image

Yhtä kaikki Kakola on Turulle suuri mahdollisuus, jonka voi pilata vain valtiollinen Senaattikiinteistö kuuluisan jäykkänä omaisuutensa kehittäjänä tai turkulainen sisäinen kisailu. Rakennukset onneksi on suojeltu ja kaavan uudisrakennusosuuskin näyttää päällisin puolin katseltuna kuniioittavan vanhaa.

Kakolan turistikierrosta voin suositella kaikille. Opettavainen retki halpaan 20 euron hintaan. Lähtö ma-la klo 16 keskustasta. Ennakkovaraus lienee suositeltavaa, ainakin oma bussini oli aivan täynnä. Oppaat on asiantuntevia ja viljelevät vanhoja tarinoita sopivan paljon ja hyvällä asenteella. Jostain kummasta rivien väliin on kyllä sotkeutunut yllättävän paljon vankeinhoitoamme hiljaa kritisoivia äänenpainoja ja sivulauseita.

MUTE-lyhytelokuva

Raine Heikkinen
1.6.2010 klo 14:38

Kaapelilla on vuosien saatossa kuvattu lukuisia elokuvia, musiikkivideoita, mainoksia ja vaikka mitä. Tilamme ovat aina houkutelleet tietyntyyppisiä tuotantoja puoleensa pitkälti johtuen rujosta ulkomuodostamme ja rennosta otteestamme (sekä vähän omakehumaisesti hämmentävästä innostuksestamme kaikkeen uuteen ja luovaan). Jatkossa pyrimme nostamaan näitä esille myös omassa blogissamme aina kun tilaisuus tällaiseen tulee.

Tuore esimerkki erinomaisesta tuotannosta on indieryhmä Blind Framen tuotanto: MUTE -lyhytelokuva, jonka tapahtumapaikkoina toimivat Kaapelitehtaan Merikaapelihalli sekä naapuritalomme HTC. Elokuva on nimensä mukaisesti varsin mykkä, eli dialogia ei ole tiedossa. Sen sijaan tarjolla on varsin vakuuttavaa ja hivenen raakaakin toimintaa joka tämän kokoluokan tuotannossa on poikkeuksellisen vakuuttavasti toteutettua. Koska kyseinen teos on nyt nähtävillä youtubessa, ei meillä ole mitään syytä olla tarjoamatta linkkiä myös täällä:

PART 1
PART 2

Pages