| Facebook | Instagram | Twitter

News

THE VOICE OF MANILLA

Stuba Nikula
22.4.2013 klo 14:30

Hallituksemme teki jo lähes perinteisen kevätretkensä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Suomen Turku (joka siis aina kirjoitetaan näin), koska saimme virallisen kutsun tulla seuraamaan Logomoon The Voice Of Finlandin semifinaalia.

Suomen Turussa on muutakin nähtävää, kuin moneen kertaan tässäkin blogissa koluttu Logomo, joten pyysimme matkaohjelmaamme käynnin Manillassa. Sehän järjestyi.
 

Saavuimme paikalle muodikkaasti parikymmentä minuuttia myöhässä tajutaksemme seisottaneemme ovensuussa sekä paikallista sivistystoimen suurjohtajaa, että kansliapäällikkötasoista hallintovirkamiestä. Tästä voimaantuneina siirryimme kaikki sisälle kuulemaan Pro Manillasäätiön puheenjohtajan lyhyttä esitelmää rakennuksista ja projektin historiasta.
 

Aikojen saatossa mm. viina- ja köysitehtaana toimineissa kolmessa rakennuksessa on neliöitä n. 4500. Tilat tyhjenivät 1985, jonka jälkeen sinne asettui joukko kulttuurialan vuokralaisia, jotka alkoivat suunnitella ja neuvotella jatkuvammasta ratkaisusta käyttää tiloja kulttuurikeskuksena. Tietenkään tämä ei ollut ensin tervetullut ajatus, kun purkutraktorit oli jo melkein tilattu.
 

Monen vaiheen jälkeen rakennukset siirtyivät perustetun Pro Manillasäätiön omistukseen 1998 ja myöhemmin säätiö otti ja osti myös tontin.

Tilojen käyttö ja säätiön toiminta muistuttaa suuresti Kaapelitehtaan mallia. Varsinaista kulttuuritoimintaa tekevät vuokralaiset säätiön keskittyessä peruskorjaukseen ja vuokralaisten valintaan. Lyhytaikaisestikin vuokrattava juhlatila on, joten joka päivä ei tarvitse katsella samoja naamoja pihan poikki.
 

Tiloissa on mm. teatteri, tanssisali, kuvataidekoulu, huonekaluverstas ja työtiloja taiteilijoista videotuotantoyritykseen. Uskalsin kysyä miten Manillassa nähdään Logomon toimistotilojen vaikutus luovan työn mahdollisena mustana aukkona, mutta ainakin vuokraisännän läsnäollessa kaikki vakuuttivat viihtyvänsä ja pysyvänsä omalla puolellaan jokea.
 

Manillakierroksen ja herkullisen Suomen Turun meille tarjoaman sisäelinaterian jälkeen siirryimme Logomoon, jossa saimme nauttia sekä aitiotunnelman VIP-palveluista että lyhyestä kiertokävelystä tiloissa. Kehitys kehittyy Logomossakin ja se, mitä on valmiina vaikuttaa mietityltä.
 

Illan päätti ohjelman nauhoitus, jossa kollegiaalisesti pyrimme kannustamaan Seinäjoen Rytmikorjaamon projektipäällikkö Osku Ketolaa, mutta turhaan. Oskun ja kolmen muun tiputtua jäljelle jäi neljä finalistia ja meidän silmissämme vilisti pian enää DNA:n mainosbanderollit ja hetkikohta ykköstien valotolpat.