Aktuellt

MARS-FESTIVAALI - RYTMIKORJAAMO

Stuba Nikula
8.2.2012 klo 09:11

Pe klo 12.30.

Herään kolinaan ovella. Hienoinen hiki nousee pintaan jo ennen kuin kunnolla tajuan, että huonesiivoojahan se siellä tulee siivoamaan huonettani. Huonettani, joka minun piti luovuttaa neljä ja puoli tuntia aikaisemmin mennäkseni 08.47 lähtevään Helsingin junaan. Tätä ei tapahdu minulle. Paitsi seinäjoella.

Kelataanpa hiukan taaksepäin.

Olen viettänyt Seinäjoella elämästäni ainakin kolme kuukautta Provinssirockin työntekijänä. Joskus band hostina ja kerran tuotantopäällikön sairaslomasijaisena ja välillä jotain siltä väliltä. Yleinen naurunaihe juhannusta edeltävän viikonlopun juhlilla on se, että ulkomaiset yhtyeet eivät muista/tajua mennä nukkumaan ajoissa vaan koittavat valvoa pimeään asti. Tästä seuraa aina pommiinnukkumisia ja hassuja tilanteita. Hassuja kaikille muille paitsi logistiikasta ja aikatauluista vastaaville.

Nyt siis itselleni kävi sama homma - joskin keskellä talvea. Syy on kuitenkin mielestäni erinomainen.

Sain joskus joulun alla pyynnön tulla puhumaan paneelikeskusteluun AMK-opiskelijoiden järjestämään Mars-festivaaliin. Tilaisuus oli tuttu toissavuodelta ja nyt tapahtuma oli siirtynyt vastavalmistuneeseen Rytmikorjaamoon, joten suostuin. Ja onhan paneelikeskustelijan rooli maailman helpointa. Joku muu kysyy eikä tarvitse kuin vastata.

Ensin tilat.

Rytmikorjaamo on vanha bussivarikko, jossa pyörähdin ensi kertaa jo melkein 10 vuotta sitten, kun siellä vielä hitsattiin salissa. Paikalliset musiikkiherrat esitelmöivät, että tästä tulee hyvä. Iso sali, treenikämppiä ja toimistoja ja varastoja paikalliselle elävän musiikin yhdistykselle. Joitakin vuosia ja lukuisia kompromisseja myöhemmin saatoin todeta, että jos ei paras, niin kelpo. Melkeinpä hyvä.

Tilaa on noin 7700m2 eikä siitä monikaan nurkka haise nuorisotalolta. Isoa vetovastuuta jakavat nyt myös paikallinen AMK ja Sibelius Akatemiakin, mutta elmu-henkeä on silti riittämiin. Salikin on hieno ja toimistotkaan huonoja. Aulassa on jopa kauppoja ja mikä tärkeintä, kahvilakapakkaa ei pyöritä iso ketju, vaan idean alkuperäiset isät ja äidit. Tämähän se tärkein asiakaspalvelurajapinta on. Ja nyt siis ihan kunnossa.

Sitten seminaari.

Mars on tapahtuman ja seminaarin ja festivaalin risteytys, joka on selvästi löytänyt paikkansa niin musiikkialan ammattilaisten kuin kulttuurialan AMK-opiskelijoidenkin kalentereista. Joitakin satoja erilaisia mutta samanhenkisiä ihmisiä ilman Tampereen Musiikki&Median takakireyttä. Asioista saattoi puhua niiden omilla nimillä. Ja puhuttiinhan me.

Oma osuuteni rajoittui musiikkialan ja kulttuuripolitiikan rajapintaa veitsenterävästi analysoineeseen Kuka, Mitä, Häh? -paneeliin, jonka veti pitkän linjan YLEläinen Pekka Laine. Keskustelijoina allekirjoittaneen lisäksi Helsingin vihreiden Hannu Oskala, ex-YLEläinen Jukka Haarma sekä Mikko Alatalo. Lienee selvää, että meni stand-upin puolelle, mutta ilmeisen hallitusti, koska aplodeja ja kiitoksia tuli (kuulemma ennätysmäisesti).

Ja lopuksi tekosyyt.

Sivuluisu alkoi suunnilleen vartti paneelin jälkeen, kun erilaisia vanhoja työkavereita ja tuttuja alkoi tulla vastaan joka kulmassa. "Pitkästä aikaa, istu pöytään" jne., jonka jälkeen illallinen kunniapuheenjohtaja Merimaan kanssa. Tämän jälkeen Fullsteam agencyn etkot ja pitkä ilta klubilla sekä jatkot Harrin baarissa jossain Rytmikorjaamon kellareissa ja loppu olikin historiaa. Vaan hauskaa tuo historian tekeminen on, kun ei tavaksi ota.

image

image

image

image

image

image

image

___