Aktuellt

KALININGRADIN TOINEN JA KOLMAS POSKI

Stuba Nikula
5.3.2012 klo 08:06
Se tunne, kun tajuaa olleensa itselleen vieraassa kaupungissa kilometrin päässä sieltä, missä kaikki on kaunista ja palvelut kohdallaan.
Kävin Venäjän ahvenanmaalla pikaisesti kesällä 2009 ja olen sen jälkeen usein päivitellyt sitä, miten luotaantyöntävän ruma paikka se on. Tällä kertaa retki pohjautui jotenkin löyhästi samaan Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamaan projektiin, jossa alueelle halutaan synnyttää luovan teollisuuden ja kulttuurin keskittymiä. Vanhoihin teollisuusrakennuksiin totta kai. Erona aiempaan oli se, että tällä kertaa selvästi olin oikeammassa kohtaa kaupunkia.
image
TOINEN POSKI
Siinä, missä edellisen kierroksen pääasiallinen anti oli meripihka kaikissa sen erilaisissa muodoissaan, oli tämän retken suurin anti luhistumaisillaan olevat tehdaskiinteistöt. Omistamisen ja kehittämisen kannalta on ikävää, jos talosta puuttuu osa kattoa tai suurin osa ikkunalaseista, mutta tällaiselle ruosteisen teollisuuspornon ystävälle näkymät olivat silmiä hiveleviä. 
image
image
Ensimmäisen seminaaripäivän lopuksi kiertelimme ensin korttelin kokoista kokouspaikkaa, jonka jälkeen bussi lähti kiertämään kohti kolmea kohdetta. Tulkkauksen uuvuttamat aivoni piristyivät, kun tihkusateen ja sumun seasta tuli esiin ensin vanha radiotehdas, sitten panimo ja lopuksi sellutehdas. Kaikki rakennukset ovat jonkinlaisessa yksityisessä kasvottomassa omistuksessa eikä niiden tulevaisuudesta ole suurta tietoa. Keinottelun kohteina ne ovat lähinnä tonttiensa ansiosta. Kukin sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta, mutta jollain tapaa strategisissa lokaatioissa.
Radiotehtaalla on kasa käsityöläisten työhuoneita, joissa tehdään koruja - meripihkasta toki, kun alueella ollaan. Muusta toiminnasta ei kukaan oikein osannut sanoa, mutta silmämääräisesti arvioin rakennuksen kokoluokkaan 10 000m2, eli tilaa on.
image
Panimossa ei ole tapahtunut noin viiteentoista vuoteen mitään. Ovet on säpissä ja ikkunat hakattu sisään, mutta tyydyimme tarkastelemaan kohdetta vain ulkoa. Isännät puhuivat siihen suuntaan, että tässä lienee potentiaalisin kohde paikalliselle keskukselle. Tosin tulkin ja saksantaidon puuttuessa en voinut olla ihan varma tästäkään.
image
Vanhan sellutehtaan omistaa paikallinen sedukoskinen, joka aikoo kehittää siitä vierasvenesataman ja viihdekeskuksen. Pientä laittoa vielä riittää, mutta suunnitelmaa ei haittaa se, että joen toiselle puolelle on nousemassa 40 000 hengen jalkapallostadion vuoden 2018 MM-kisoja varten. Itse arvailisin, että tuo stadion voisi olla hyvä kohde uudelleenkehitykselle. Keskushallinto tuo sen tontille lähinnä siksi, että alueen aikaero on sopiva kansainvälisille tv-lähetyksille ja kisojen jälkeen paikallishallinnon tehtäväksi jää miettiä, mitä tälle Kremlin lahjalle tehtäisiin. 
image
KOLMAS POSKI
Toisen seminaaripäivän huipensi oma osuuteni. Ei sanomisteni viiltävä nerokkuus vaan se, että puheeni lopuksi sumunomainen tihkusade lakkasi ulkona alkoi paistaa aurinko.
Päivä ja koko seminaari loppui lounaaseen, joten alkoi oma vapaa osuuteni. Astuin ulos ovesta, käännyin vasemmalle ja lähdin kävelemään eksyäkseni jonnekin. Ja eksyinhän minä. Melkein heti kammottavien Breznevin ajan kerrostalojen ja nykyvenäläisesti kiillotettujen ostoskeskusten takana alkoi asuinalue, joka muistutti lähinnä Töölöä ja Eiranmäkeä. Toinen toistaan kauniimpia ja hienoon kuntoon laitettuja kerrostaloja ja pienkerrostaloja puiden reunustamien katujen varrella sai miettimään, millainen idylli on toukokuussa, kun maaliskuun ensipäivien kirkkauskin sai kulkijan unohtamaan vain muutamaa sataa metriä aiemmin näkemänsä rumuuden.
image
Karttaa katselemalla saatoin päätellä, että Kaliningradissa on lukuisa joukko puistoja. Kävelin parin läpi ja totta mooses ovat hienoja. Olipa yhteen rakennettu lava, joka sai Helsingin Alppipuiston näyttämään alikehitetyltä raiskiolta.
image
Se, mitä olin pitänyt luotaantyöntävänä ja rumana osoittautuikin siis kiinnostavaksi ja kauniiksi. Mikäs siinä. Tällainen kokemus muistuttaa taas siitä, että aina kannattaa kurkata nurkan taakse ja joskus jopa kysyä neuvoa.