Aktuellt

"KAIKKI KULTTUURI ON POLIITTISTA"

Stuba Nikula
3.7.2013 klo 09:20

Tarpeettoman tiuhan matkakimarani eteläisin kohde oli Barcelona. Tarkemmin sanottuna Sant Boi, joka on kutakuinkin paikallinen Kerava. Kummallisen kehätien sijaan uneliaassa Sant Boissa on aivan keskustassa 12 000 m2 vanhaa teatteri- ja työtilaa. Tai ainakin oli, kun kävin. Huonokuntoisia tiloja sortuu aina silloin tällöin ja siksi aulaa ja upeaa pihaa lukuunottamatta tilat on käyttökiellossa.
 

 

Paikallinen joukko nuoria on pyörittänyt toimintaa parhaan kykynsä mukaan jo kymmenen vuotta. Sen kunniaksi oli suuri musiikkifestivaali ja sen perään nelipäiväinen seminaari otsikolla: "Reclaiming public space". Päädyin kertomaan Kaapelitehtaan ja Suvilahden hallintomallista, jonka jälkeen siirryin kuuntelijapuolelle päiväksi itsekin.

Seminaarin yksi tarkoitus oli käynnistää yhteistyöverkosto Espanjan ja Portugalin alueen riippumattomien sosiaali-kulttuurikeskusten välille. Siksi ohjelmaa oli Ateneu Sant Boin lisäksi toisessa Sant Boin keskuksessa sekä Barcelonan puolella L'Antic Teatressa, Nau Iwanowissa sekä Can Batllossa.

Ateneut ovat käsittääkseni 30-luvulla syntynyt meikäläistä työväentaloa vastaava joukko tiloja ja kokonaisia rakennuksia, joilla on nykyisin suuri merkitys joko rapistuvina menneisyyden muistoina tai aktiivisina lähialueen kulttuuritoiminnan keskittyminä. Jotakin Kaapelitehtaan ja kaupunginosien kylätalojen väliltä.

Yhteistä Ateneu-keskuksille on se, että toimintaa rahoitetaan kunnan toimesta melko kitsaasti, joten toiminta on paljon vapaaehtoisuuden varassa. Sekä tietysti baarimyynnistä saatavien tulojen. Yhteistä on myös se, että lähes jokainen nimittää itseään ensin sosiaaliseksi ja vasta sitten kulttuuriseksi toimijaksi. Näin toiminta on usein melko politisoitunutta ja vasemmalle kallellaan. Nykyinen taloustilanne ja 56% nuorisotyöttömyys ovat antaneet monille Ateneuille uutta potkua.

Toimintatavoissa on silti suuria eroja ja sisältöjen painotukset vaihtelevat teatterista flamencoon ja punkiin. On varmasti kaikkien etu, jos aktiivinen sakki saa kasaan jonkinlaisen verkoston, jossa tieto, ideat ja kokemukset vaihtavat omistajaa ja joukkovoima tukee heikkoa tai päähänpotkittua.

Itse en puoluekirjaa kanna ja vieroksun järjestäytynyttä poliittista toimintaa, joten tuntui oudolta kuunnella paikallisia ajatuksia taiteen ja politiikan suhteista. Moni keskuksista kieltäytyy julkisesta rahoituksesta, koska sen vastaanottaminen määrittelisi joko suoraan tai rivien väleissä toiminnan sisältöä. Moni myös kokee, että toiminta alkaa rapautua, jos jollekin maksetaan palkkaa. Pääsinpä todistamaan myös keskustelun, jossa intohimoisesti asiaansa suhtautuva tutkija kutakuinkin todisti, että pohjoismaat on osoitus siitä, että kulttuuri on vallanpitäjien tärkein yhteiskuntarauhaa ja aivopesua aiheuttava väline.

Kiinnostava ex-tempore -ohjelmanumero oli skype-yhteys Istanbuliin, jossa paikallisen aktivistijärjestön ihminen selosti mielenosoitusten ja mellakoiden taustoja ja todellista tilaa. Viesti oli selkeä: "Älkää uskoko mitään, mitä maan virallinen media kertoo."

Yhtä lailla tunteita herätti keskustelu paikallisen opiskelijan kanssa Katalonian itsenäisyysaikeista. Parikymppinen ihminen selitti kirkkain silmin, että on epäreilua, että varakas Katalonia tukee köyhää loppuespanjaa. Kun viritin näkökulmaksi RIkkaan Suomen tuen köyhälle Katalonialle ja perusteeksi eurooppalaisen solidaarisuuden kuulija lähinnä suuttui. Miten saatoin tehdä moisen rinnastuksen!

Tämä yhteinen Eurooppamme.

Ateneu Sant Boin yläpiha ja seminaarin set-up. Kivaa, kun ei koskaan sada.
 

 

Montako vapaaehtoista tarvitaan ripustamaan verho oven eteen?
 

 

Antic teatren sisäpiha. Sisään asti ei menty kuin vessassa käymään. Kuulemma viihtyisä paikka. Pihan ja katon baari (kuvan ottopaikka) on mukava ja samalla keskuksen pääasiallinen tulomuoto.
 

 

Ataneu Nau Iwanowin huomattavan viihtyisä teatteri/tanssi/musiikkisali. Muutenkin tiloissa oli jätetty vanha kenkätehtaan henki erinomaisesti paikalleen.
 

 

Videolinkki Istanbuliin. Kiintoisan käsinkosketeltava tilanne.
 

 

Can Batllon pihakekkerit. Lavalla sovitettuja covereita soittavia parikymppisiä muusikonalkuja, jotka olivat pukeutuneet kuin parhaasta ruotsalaisesta tv-komediasta. Kahden markan äänijärjestelmä piti huolen siitä, että säröä riitti ja naapurien ei tarvitse arvailla, koska show loppuu.