Boris Charmatz: A Dancer’s Day

A Dancer’s Day sisältää esityksen – itse asiassa kolme – mutta se koostuu myös ajasta ennen esitystä ja juhlista sen jälkeen. Se on nimensä mukaisesti tanssijan päivä, jonka rytmiin osallistujat kutsutaan liittymään. Ajoissa saapuvat voivat harjoitella liikkeitä tanssijoiden kanssa, lämmitellä kehoaan. Ja he voivat osallistua maineikkaan koreografin Boris Charmatzin vetämään työpajaan, löytää kehostaan tanssijan. Tanssijan päivään kuuluvat myös tankkaus ja lepo, mutta nekin ovat yhteisöllistä, yhden megakehon toimintaa. Viltille voi levittää omat eväänsä, viltit voi vetää yhteen, eväät voi jakaa. Samaan aikaan alaston tanssija esittää koreografi Tino Sehgalin teoksen (untitled). Teosta on kutsuttu myös “tanssin museoksi”, sillä tanssija käy läpi liikkeitä, askelkuvioita ja tunnistettavia tanssityylejä vuosituhannen ajalta. Tila ja ihmiset tekevät teoksesta kuitenkin uniikin: se muokkautuu nykyhetkessä. (untitled)-teosta seuraaviin päiväuniin voi tuudittaa vierustoverin kuorsaus, ehkä tanssijan laulu, ehkä oman kehon humina. Kuusituntiseen päivään sisältyy tanssijoiden esitys 10000 gestures. Niin teoksen kuin koko päivän visioinut koreografi Charmatz on urallaan usein kyseenalaistanut esitysten käytänteitä. Päivän aikana sisäänkävijä on ollut osallistuja, tanssija, ja nyt hän on katsoja, jonka edessä tanssijat tekevät 10 000 liikettä, toistamatta yhtäkään. Katsojalla on nyt kuitenkin liike myös omassa kehossaan, lämmittelyn ja työpajan jäljiltä. Liike kantaa myös koko loppuiltaa. Dj kutsuu kaikki kehot lattialle teknobileiden pumppaavaan rytmiin, hikoilemaan, toistamaan oppimiaan eleitä tai unohtamaan kaiken oppimansa. Vähitellen liike ja aika tanssilattialla hidastuvat. Teknobileitä seuraa kahden tanssijan teos étrangler le temps, joka koostuu hitaista, pitkitetyistä liikkeistä. Ne vievät kohti yötä ja A Dancer’s Dayn loppua.