Näkymätön rotu

Tunnen itseni eniten värilliseksi, kun minut heitetään vasten terävää valkoista taustaa.
– Zora Neale Hurston

Näkymätön Rotu tarkastelee sitä, miten valokuva ja visuaalinen kulttuuri ovat osaltaan pitäneet yllä rasistista yhteiskuntaa, sekä sitä, miten valokuva on vaikuttanut yleiseen ymmärrykseen ihmisyydestä rodullistettuna ilmiönä. Viime vuosina rasistiset puolueet ja liikkeet ovat nousseet esiin entisestään Pohjoismaissa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, tehden rasismista jälleen keskeisen aiheen yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa.

Valkoisuus toimii ihmisten sisäistämänä ihanteena, johon muuta rodullisuutta verrataan. Silti sitä käsitellään rasismiin liittyvissä keskusteluissa harvoin. Valkoisuus on muokannut tapaa katsoa ja ymmärtää maailmaa niin perusteellisesti, että siitä on tullut lähes synonyymi käsitykselle ihmisyydestä. Valkoisuus toimii yhteiskunnassa oikeutuksena vallan ja resurssien epätasaiselle jakautumiselle, minkä vuoksi on olennaista tehdä sitä näkyväksi, kun pyritään kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Muistitietoa säilyttävinä instituutioina museoilla on keskeinen rooli siinä, miten yhteiskuntia ymmärretään. Keräämällä ja arkistoimalla valokuvakulttuuria Suomessa Valokuvataiteen museo luo jatkuvasti kuvaa ja tulkintaa Suomen historiasta.

Osa näyttelyn taiteilijoista käsittelee Valkoisuuden vaikutusta arkistoihin ja sitä, miten se näkyy Suomen valokuvataiteen museon kokoelmassa. Näyttely lähestyy Valkoisuutta sekä suoraan että epäsuorasti, tarkastellen sen ilmenemistä sosiaalisessa mediassa, arjen vuorovaikutuksessa, kansallisuuden mielikuvissa, kauneusihanteissa ja tarinoissa, joita kerromme sekä niissä, joita emme kerro.

Näyttely on saanut valtionavustusta Museovirastolta. Saastamoisen säätiö on tukenut näyttelyä.