Robert F. Kennedyn viimeinen matka – jaettu muisto

Robert F. Kennedyn viimeinen matka – jaettu muisto -näyttely vie 1960-luvun Yhdysvaltoihin, tiettyyn hetkeen ja paikkaan historiassa, muistuttaen valokuvan asemasta muistojen ja kollektiivisen muistamisen välikappaleena. Robert Kennedyn ruumista kuljettanut juna taittoi matkaa New Yorkista Washingtoniin kesäkuussa 1968. Tuhannet ihmiset kerääntyivät reitin varrelle osoittamaan kunnioitusta ja jättämään jäähyväiset murhatulle senaattorille. Suru kokosi ihmiset yhteen, kuten poikkeukselliset tapahtumat usein tekevät. Tunne hetken historiallisuudesta oli läsnä. Robert Kennedyn hautajaisjunan mukana matkusti Look-lehdelle työskennellyt valokuvaaja Paul Fusco. Vuosikymmeniä myöhemmin taiteilija Rein Jelle Terpstra kiinnostui Fuscon kuvasarjasta. Terpstran huomio kiinnittyi erityisesti radan varteen kokoontuneen surevien joukon monimuotoisuuteen. Kuvissa näkyy poikkileikkaus yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta: erilaisia ihmisiä, kaupunkilaisia ja maalaisia, jotka tuijottavat hitaasti ohikulkevaa junaa. Nämä lumoutuneet ihmiset herättivät Terpstran mielenkiinnon. Mitä he katsoivat ja näkivät? Monissa Fuscon valokuvissa näkyi sivustakatsojia, jotka kameroilla, ja jopa filmikameroilla, yrittivät tallentaa tämän merkityksellisen historiallisen hetken. Ainoa tapa selvittää, mitä nämä ihmiset näkivät, oli katsoa heidän kameroidensa läpi ja etsiä heidän näkökulmansa: valokuvat ja filminauhat Robert Kennedyn hautajaisjunasta. Terpstra julkaisi ilmoituksia lehdissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kiersi ovelta ovelle reitin varrella, jota juna oli kulkenut. Keräämistään muistoista, valokuvista ja kaitafilminauhoista Terpstra uudelleenrakensi muistojunan historiallisen matkan. Fuscon viralliset kuvat näyttävät meille radanvarteen kerääntyneet ihmiset. Kotialbumien kuvat ja kaitafilmit edustavat läsnäolleiden saattajien yksityisiä muistoja ja kokemuksia. Näyttely kehottaa pohtimaan tunteiden sosiaalisuutta sekä jaettujen muistojen merkitystä.