| Facebook | Instagram

Olet täälläTietoa / Historiaa

Suomen Kaapelitehdas

Suomen ensimmäinen kaapelialan yritys perustettiin 1912, sitä ennen maan lennätin-, sähkö- ja puhelinlinjat tehtiin tuontitavarasta. Yritys, Suomen Kaapelitehdas Oy, laajeni nopeasti ja puhelinmerikaapelit avasivat tehtaalle kansainväliset markkinat. Yhtiön perusti 26-vuotias insinööri Arvid Wikström, joka oli ehtinyt hankkia työkokemusta Englannissa ja Saksassa ja koulutuksen Helsingin polyteknillisessä opistossa. Sähkö-, puhelin- ja lennätinlinjojen huima kehitys kannusti nuorta miestä perustamaan maahan alan ensimmäisen tuotantolaitoksen. Wikström kuoli jo 51-vuotiaana, mutta ehti nähdä yrityksensä selviytyvän ensimmäisten vuosikymmenten monista vastoinkäymisistä.

Uuden Kaapelitehtaan rakentamisen käynnisti seuraava toimitusjohtaja Verner Weckman. Weckman oli värikäs persoona, joka oli valmistunut Karlsruhen teknillisestä korkeakoulusta ja toiminut kaivosyrityksen johdossa Uralissa. Suomeen Weckman palasi maan itsenäistyttyä 1917. Toisen maailmansodan jälkeisissä sotakorvausneuvotteluissa Weckman vakuutti neuvostoliittolaiset venäjää puhuvana ja maan kulttuuria tuntevana johtajana, joka kaiken lisäksi oli voittanut Venäjälle painin olympiakultaa Ateenassa 1906 ja Lontoossa 1908 - Suomi kuului tuolloin Venäjän keisarikuntaan. Weckman kannusti tehtaan työntekijöitäkin urheilemaan ja rakennutti tehtaan katolle painijoille harjoituskentän vuoden 1952 olympialaisia silmällä pitäen.

Rakennushistoria

Suomen Kaapelitehdas kaksinkertaisti tuotantotilansa rakentamalla uuden tehtaan, joka nousi kolmessa eri vaiheessa vuosina 1939-1954 yhtenäisen suunnitelman mukaan. Uusi Kaapelitehdas, valmistuttuaan maan suurimpana juhlittu rakennus, nousi etäälle kantakaupungista, merimaisemaan, josta se näkyi kauas. Kalkkihiekkatiilestä muurattu rakennus hohti vaaleana kuten moni moderni rakennus tuohon aikaan, mutta ulkoasu viestitti myös perinteikkään yrityksen arvosta ja vakavaraisuudesta.

U:n muotoisen rakennuksen viisikerroksisia siipiä yhdistävä pääty nousi seitsemänkerroksiseksi, eteläsiipeen tehtiin Helsingin upein teollisuustila, merikaapelihalli, kolmen alimman kerroksen korkuisena. Sota-ajat hankaloittavat ja viivästyttävät rakentamista, kaapelinvalmistus alkoi 1943. Valmistuttuaan rakennuksessa oli 262 000 kuutiota ja lattiapinta-alaa 55 800 m2.

Vielä 1800-luvun lopulla ulkomaiset suunnittelijat vastasivat Suomen teollisuusrakennusten suunnittelusta. Helsingin omasta oppilaitoksesta, Polyteknillisen opiston arkkitehtiosastosta alkoi 1900-luvun alussa valmistua arkkitehtejä, vuonna 1905 arkkitehdin paperit sai Wäinö Gustaf Palmqvist (1882-1964).

W. G. Palmqvistille uskottiin Suomen Kaapelitehtaan tehtaan suunnittelu, sillä hän tunsi tilaajan tarpeet vanhastaan yksityiskohtaisesti, hän oli suunnitellut myös Kaapelitehtaan ensimmäisen suuren teollisuustalon Helsinkiin (1919-1938), ja "kyennyt antamaan koko korttelille massiivista luotettavuutta ilmentävän kokonaisleiman". Samaa leimaa, arkkitehtuuria ja sisällön tuntemusta tilaaja halusi Salmisaareenkin. Palmqvist oli Kaapelitehtaan luottosuunnittelija kuolemaansa asti.

Palmqvist oli selkeiden kokonaisuuksien käytännöllinen suunnittelija. Hän tutki tekniset ratkaisut tarkkaan ja viimeisteli työnsä yksityiskohtiin asti. Arkkitehti arvosti koko pitkän ja monipuolisen uransa ajan klassillisia esikuvia, riippumatta arkkitehtuurin vaihtuvista tyyleistä. Palmqvist suunnitteli mm. monia julkisia rakennuksia Helsinkiin. Hän nautti Suomen teollisuusjohtajiston luottamusta ja suunnitteli eri puolille Suomea kokonaisia teollisuusyhdyskuntia, alkaen usein asemakaavasta, tuotanto-, asuin-, konttori- ja kokoontumistiloista ja yltäen jopa urheilu-, sauna- ja pesularakennuksiin, myllyihin, kansakouluihin, sairaaloihin ja kirkkoihin.

Elektroniikan ensi askeleita

Vuoden 1960 tienoilla Kaapelitehdas satsasi uusille aloille: kondensaattoreihin, alumiiniprofiileihin sekä elektroniikkaan. Näistä elektroniikka kasvoi ja kehittyi nopeasti. Yhteistyö Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun kanssa teki tehtaasta "Salmisaaren yliopiston" ja loi pohjan kotimaisen elektroniikka- ja tietokoneteollisuuden synnylle ja kehitykselle.

1967 Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin metsäteollisuutta harjoittavaan Nokia Oy:öön. Kaapelitehdas, myöhemmin Nokia Kaapeli, oli fuusiossa syntyneen Oy Nokia Ab:n itsenäinen teollisuusryhmä, kuten Suomen Kaapelitehtaasta erotettu Nokia Elektroniikkakin. Kun 1987 vietettiin yhtiön 75-vuotisjuhlaa, oli Kaapeli viidesosa Nokia-yhtymästä sekä laskutuksella että henkilöstöllä mitattuna. Kun 1986 Nokia Elektroniikka jaettiin Informaatiojärjestelmiin, Tietoliikenteeseen ja Nokia-Mobiraan, oli elektroniikkateollisuus liikevaihdoltaan kolminkertainen verrattuna kaapeliteollisuuteen.

Kaapelitehtaan ympäristö muuttuu

Helsingin niemen länsipuolella oli vielä 1900-luvun alkaessa pikkupiirteinen saaristo. Tehtaan tuleva sijaintipaikka, Salmisaari, oli kallioinen huvilasaari. Kaupunkirakenne ei vielä ulottunut näille rannoille, vaan luonnonvaraisia rantoja hallitsivat ympäristön harvat asukkaat mielensä mukaan. Noista ajoista säilyy vain muisto nykyisen asuinalueen paikan- ja kadunnimissä: kalliosaaret on tasattu, yhdistetty ja liitetty mantereeseen täyttömailla, joille asettuivat teollisuus ja varastot.

Alueen teollisuusrakentamisen aloittivat Suomen Kaapelitehdas ja Oy Alkoholiliike Ab, rinnakkain ne reunustavat alueen länsirantaa. Näiden jyhkeiden ja sulkeutuneiden teollisuusrakennusten ja kantakaupungin välinen alue täyttyi monenkirjavista matalista teollisuus- ja varastorakennuksista.

Teollisuus lisääntyi Helsingissä vielä 1950-luvulla, mutta kaupungin yleiskaavaehdotuksen 1960 keskeinen periaate oli siirtää kaikki teollisuus pois kantakaupungista, mikä vaikutti myös Kaapelitehtaan haluun muuttaa pois. Lähiympäristöön Ruoholahteen suunniteltiin asuinalue, merta täytettiin lisää 12 hehtaaria ja metron rakentaminen aloitettiin. 1992 muuttivat ensimmäiset asukkaat alueelle, joka suunniteltiin 9 000 asukkaalle. Rinnalle nousivat 5 000 työpaikan toimisto- ja liikerakennukset.

Nykyään Kaapelitehdas on arvokas vanhus asuinalueen uusien rakennusten joukossa, ja teollisuuden rakennukseen jättämät jäljet muistuttavat uusia käyttäjiä ja asukkaita talossa tehdystä raskaasta työstä. Teollisen ja ajallisen ulottuvuuden lisäksi Kaapelitehdas tarjoaa Ruoholahden uudelle asuinalueelle monivivahteista ja tuoretta kulttuuria. Tehdas ottaa myös mielihyvällä uusiksi naapureikseen high tech -imagoa uhkuvat lasitalot. Suomen Kaapelitehtaan perinteisten tiiliseinien sisällä aloitti nelisenkymmentä vuotta sitten toimintansa dynaaminen elektroniikkaosasto, jonka saavutukset nyttemmin tunnetaan parhaiten Nokia-nimen alla. Saavutukset ovat osaltaan luoneet kehitysedellytyksiä uusille it-naapureille ja Ruoholahden high tech -identiteetille.

Pro Kaapeli

Kun Nokia Kaapeli oli muuttamassa pois tehtaasta, tajusi kaupunki saavansa haltuunsa melkoisen talon ja tilan - ja pulman. Mitä tehdä tehtaalla, joka vastasi tilavuudeltaan kevyesti ainakin kymmentä kerrostaloa? Tehtaasta luopuva Nokia ei viimeisinä vuosina investoinut talon tekniseen ylläpitämiseen - olihan kaupungin maankäyttösuunnitelmissa tehtaan eri osat vuoron perään esitetty purettaviksi. Sitä mukaa kuin teollisuus muutti pois, Nokia vuokrasi vapautuvia tiloja edullisesti.

Kaapelitehtaalle asettui taiteilijoita ja liikeyrityksiä, jotka saivat rauhalliset työtilat. Tehtaasta löytyi myös suuria neutraaleja esitys- ja näyttelytiloja. Tehtaan potentiaali ja ideologis-filosofinen lähtökohta syntyi ja osoitettiin käytännössä ennen päätöksiä. Hallinnolliselta päätöksenteolta profilointi vei aikansa - tarkemmin sanottuna neljä vuotta.

1987 kaupunki sopi Nokian kanssa murrosvaiheen toimenpiteistä ja asetti työryhmän suunnittelemaan tehtaan käyttöä kaupungin omistuksessa. Työryhmän mielestä koko tehdasta eikä tehdasmiljöötä kannattanut suojella, vaan osittain puretusta rakennuksesta muodostettaisiin kolme eri yksikköä. Kaavailut kuvaavat tehtaan huimaa volyymia osiin purettunakin: tiloihin ajateltiin kouluja, retkeilymaja ja hotelleja, seurakuntia ja museoita ja autopaikkoja kellariin. Korjauskustannuksiksi summattiin 300-350 miljoonaa markkaa.

Kaapelitehtaan huolestuneet vuokralaiset perustivat yhdistyksen, Pro Kaapelin, ja tehtaalla työskennelleet arkkitehdit laativat rinnakkaissuunnitelman, jolla haluttiin suojella rakennus ja sinne virinnyt toiminta. Pro Kaapeli osoitti puutteita myös alueen kaavoituksessa ja sai mediankin liikkeelle: Pro Kaapeli esiintyi niin valtakunnan päälehdessä kuin television ajankohtaislähetyksessäkin ja onnistui hälventämään byrokratiaan pesiytyneitä ennakkoluuloja fanaattisista talonvaltaajista ja epämääräisistä taiteilijoista, joihin kaupungin oli mahdoton saada muuta kuin lipsuva ote.

Pro Kaapelin linjoilla oli myös Helsingin kulttuurielämän suuntaviivoja suunnitellut komitea: "Kaapelitehdas tulee säilyttää kokonaisuutena. Tämän puolesta puhuvat niin rakennussuojelulliset ja kaupunkikuvalliset kuin puhtaasti taloudelliset seikat: ei ole syytä lähteä purkamaan tervekuntoista rakennusta. Rakennuskompleksin typistäminen kolmeen osaan olisi erityisen kohtalokasta ns. merikaapelihallille --- Kaapelitehtaaseen spontaanisti syntynyt monipuolinen noin 250 vuokralaisen/1000 henkilön kulttuuri- ja liikeyhteisö tulee säilyttää. --- Kokonaisuutta voisi luonnehtia maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseksi.--- Taloa ei tule saneerata kokonaisuutena uudisrakennuksen tasoon".

Käänne tapahtui. Nokian kanssa tehtiin uusi sopimus, kaupunginhallitus päätti suojella Kaapelitehtaan rakennuksen ja tehdasmiljöön sekä perustaa kiinteistöosakeyhtiön. Jokseenkin kaikki Nokian aikana taloon asettuneet vuokralaiset saivat jatkaa. Kiinteistö Oy Kaapelitalo perustettiin syksyllä 1991.

Kun lopullinen ratkaisu oli kasassa, voitiin uuden Kaapelin todeta syntyneen ensin sattumien kautta ja kehittyneen vuokralaisten aktiivisuuden ansiosta. Monet virkamiehet, työryhmät ja poliittiset päättäjät Nokian ohella ansaitsevat kiitoksen, mutta ennen kaikkea Kaapeli nykymuotoisena on Pro Kaapelin aikaansaannos.

Kaapelitehtaalla oli esimerkkejä ja edelläkävijöitä eurooppalaisissa teollisuusrakennuksissa ja Kaapeli tunnustettiin uudeksi riippumattomaksi eurooppalaiseksi taidekeskukseksi, kun se hyväksyttiin Trans Europe Halles -verkoston jäseneksi.

Taloon on asettunut taiteilijoiden ja yritysten lisäksi mm. museoita ja tanssin keskus. Työtilojen käyttöaste on 99 %. Kaapeli rahoittaa oman toimintansa, vuonna 2005 liikevaihto oli n. 3,5 miljoonaa euroa.

Vuoden 2008 alusta Kiinteistö Oy Kaapelitalo on hallinnoinut myös Sörnäisten Suvilahden vanhan energiantuotantoalueen rakennuksia. 

© Hilkka Högström